Elävä maa
Elävä kallio värisee,
jalkojemme alla.
R.S
28.07.2011
Elävä kallio värisee,
jalkojemme alla.
R.S
28.07.2011
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2011/07/28
2011/07/26
Havainto onnesta
Havainto onnesta
Miten ihminen voisi,
arvostaa suurta onnea,
kun ei ymmärrä pientäkään.
R.S
26.07.2011
Miten ihminen voisi,
arvostaa suurta onnea,
kun ei ymmärrä pientäkään.
R.S
26.07.2011
2011/07/21
2011/07/18
2011/07/15
2011/07/12
2011/07/08
Värit kedon
Värit kedon
Hehkuva loisto,
värikylläinen maailma.
Keltainen kukkameri,
vihreällä pedillä.
Sateen kastellessa,
hentoja juuria.
Voimaa vedestä imien.
Tuulen kuivatellessa,
sahalaitaisia lehtiä.
Myrskyssä taipuen,
jotta voisi valaista,
polkumme huomennakin.
Värikäs maailma.
R.S
08.07.2011
Hehkuva loisto,
värikylläinen maailma.
Keltainen kukkameri,
vihreällä pedillä.
Sateen kastellessa,
hentoja juuria.
Voimaa vedestä imien.
Tuulen kuivatellessa,
sahalaitaisia lehtiä.
Myrskyssä taipuen,
jotta voisi valaista,
polkumme huomennakin.
Värikäs maailma.
R.S
08.07.2011
2011/07/07
Kaikkea liikaa
Kaikkea liikaa
Turhuuden markkinat,
tavaran paljous ympärillä.
Tyhjä mieli sisällä,
hämmentyneen ihmisen.
Kahlatessa roskien seassa,
vaivalloisesti eteenpäin.
Missä se raja tulee vastaan,
että jo riittää.
Kaikki turhuus.
R.S
07.07.2011
Turhuuden markkinat,
tavaran paljous ympärillä.
Tyhjä mieli sisällä,
hämmentyneen ihmisen.
Kahlatessa roskien seassa,
vaivalloisesti eteenpäin.
Missä se raja tulee vastaan,
että jo riittää.
Kaikki turhuus.
R.S
07.07.2011
2011/07/06
Sininen hetki
Sininen hetki
Hiljainen hetki, hämyssä iltahämärän.
Kuppi höyryävää teetä,
sormet lämpöisenä ympärillä sen.
Muuta ei tarvita.
Autuaana tuijotellen.
Herkkään siniseen hetkeen,
auringon jo mentyä mailleen.
R.S
06.07.2011
Hiljainen hetki, hämyssä iltahämärän.
Kuppi höyryävää teetä,
sormet lämpöisenä ympärillä sen.
Muuta ei tarvita.
Autuaana tuijotellen.
Herkkään siniseen hetkeen,
auringon jo mentyä mailleen.
R.S
06.07.2011
2011/07/05
Demonit tulessa
Demonit tulessa
Katso ! Sinä suurilla silmilläsi,
kun demonisi raahaavat mielesi rippeitä,
pitkillä kynsillään.
Myrskyn tuovat sielusi sisälle.
Salamat lyövät,
verkkokalvon läpi kirkkaat lieskat.
Maailmasi rikkoutui säröille.
Minne sinä poloinen,
voisit mennä turvaan,
kun tuli riehuu sisälläsi.
Pakoon et pääse minnekkään.
Huutaminen ei auta,
kukaan ei kuule tuskaasi,
- se on sinussa ?
Ihosi pinnalta,
mielesi laineet ei pärskeitä heittele.
Päältä olet tyyni,
sula laava velloo vartalosi sisällä.
Odottaen purkausta,
pientä haavaa josta tulla ulos.
Kärventäen lihasi,
odottellessa.
R.S
05.07.2011
Katso ! Sinä suurilla silmilläsi,
kun demonisi raahaavat mielesi rippeitä,
pitkillä kynsillään.
Myrskyn tuovat sielusi sisälle.
Salamat lyövät,
verkkokalvon läpi kirkkaat lieskat.
Maailmasi rikkoutui säröille.
Minne sinä poloinen,
voisit mennä turvaan,
kun tuli riehuu sisälläsi.
Pakoon et pääse minnekkään.
Huutaminen ei auta,
kukaan ei kuule tuskaasi,
- se on sinussa ?
Ihosi pinnalta,
mielesi laineet ei pärskeitä heittele.
Päältä olet tyyni,
sula laava velloo vartalosi sisällä.
Odottaen purkausta,
pientä haavaa josta tulla ulos.
Kärventäen lihasi,
odottellessa.
R.S
05.07.2011
2011/07/04
Energia
Energia
Kaikki se viha,
mitä maanpäällä on.
Energiaksi saisi.
Olisi ydinvoimalaitokset,
täysin tarpeettomia.
Miksei rakkaus ole vahvempi asia.
Nujertaisi pahuuden,
kitkisi juurineen pois.
R.S
04.07.2011
Kaikki se viha,
mitä maanpäällä on.
Energiaksi saisi.
Olisi ydinvoimalaitokset,
täysin tarpeettomia.
Miksei rakkaus ole vahvempi asia.
Nujertaisi pahuuden,
kitkisi juurineen pois.
R.S
04.07.2011
2011/07/01
Kaksi vanhaa
Kaksi vanhaa
Hiljaa lipui puuvene,
halkoen vedenpintaa.
Väreet jäi jälkeen sen,
tavoitti laine pieni jo rannan.
Narahti hankain,
vain oliko se sittenkin ?
vielä vanhemman soutajan nivelet.
Rustot paukkuen lauluaan piti,
hämärtyvän illan taittuessa yöksi.
Sytytti vanhus lampun,
veneen keulaan,
otti atraimen känsäiseen käteen.
Terävällä silmällä tuijotellen,
alla uivia kaloja.
Monta kertaa niin monta - hän sen tehnyt on,
että muistaa miten.
R.S
30.06.2011
Hiljaa lipui puuvene,
halkoen vedenpintaa.
Väreet jäi jälkeen sen,
tavoitti laine pieni jo rannan.
Narahti hankain,
vain oliko se sittenkin ?
vielä vanhemman soutajan nivelet.
Rustot paukkuen lauluaan piti,
hämärtyvän illan taittuessa yöksi.
Sytytti vanhus lampun,
veneen keulaan,
otti atraimen känsäiseen käteen.
Terävällä silmällä tuijotellen,
alla uivia kaloja.
Monta kertaa niin monta - hän sen tehnyt on,
että muistaa miten.
R.S
30.06.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)