Tummien vesien yksinäinen soutaja.
värisyttäen vedenpintaa hennolla airon kosketuksella.
Yöllä ei mitään kuulu, lakeuksien tuolla puolen.
Hän sarkapuvussaan,
lipuu vain veden kalvolla äänettömästi, kuin aave.
Hengityksestä nouseva höyry,
paljastaa hänen olevan elävien kirjoissa.
Soutaessaan sydämessä lämmin olo,
rakkautta täynnä, se sykkii kiivaana,
kohta kotilaituri siintää niemen takaa.
Siellä kodin lämpö ja kaipuu yhtyvät suureksi roihuksi,
jota rakastava perhe pitää yllä hiillosta pöyhien.
Rakkauden tulessa,
ettei se koskaan sammuisi tai katoaisi iäksi unholaan.
Murheellisten sielujen salaiseen piiloon.
Suuren kiven alle.
R.S
09.12.2009