Translate

2009/12/16

Soutaja tummien vesien

Soutaja tummien vesien





Tummien vesien yksinäinen soutaja.
värisyttäen vedenpintaa hennolla airon kosketuksella.

Yöllä ei mitään kuulu, lakeuksien tuolla puolen.

Hän sarkapuvussaan,
lipuu vain veden kalvolla äänettömästi, kuin aave.

Hengityksestä nouseva höyry,
paljastaa hänen olevan elävien kirjoissa.

Soutaessaan sydämessä lämmin olo,
rakkautta täynnä, se sykkii kiivaana,
kohta kotilaituri siintää niemen takaa.

Siellä kodin lämpö ja kaipuu yhtyvät suureksi roihuksi,
jota rakastava perhe pitää yllä hiillosta pöyhien.

Rakkauden tulessa,
ettei se koskaan sammuisi tai katoaisi iäksi unholaan.

Murheellisten sielujen salaiseen piiloon.

Suuren kiven alle.

R.S
09.12.2009

Tuuli talven karkoittanut

Tuuli talven karkoittanut




Minne katosi oi talvi,
kylmyytesi viitan hartioiltasi pudotit.

Menit ryökäle sen hukkaamaan.

Löydätköhän sitä koskaan,
mukaasi talven hetkeen pimeimpään.

Kaipaamme sinua, odotamme sinua,
saapuvaksi hetkenä sopivana,
mutta emme tohdi sinun myöhästyä liikaa.

Sinä et sovi suven hetkeen, maata viilentämään.

Ole siis paikallasi siinä missä kuulut ollakkin,
sinä pakkasen purema herra.

Kylmyytesi herkistää meitä pohjolan perukoilla,
eläviä ihmisiä tunteisiin.

Puhkeamme kukoistamaan,
lailla kesäkukkasten.


R.S
04.12.2009

Hiljainen kuisti

Hiljainen kuisti




Yksinäisyys, on hiljainen kylätie.

Tuulessa narahteleva porstua vain seuranain.

Ystävät jo menneet viimeiselle matkalle,
vain kaipaus jäi.

Lehtensä tiputtaneessa puussa.

Varis.

Tuo karhealla äänellä laulava,
juhlapukuun sonnustautunut herra.

Myös hän yksin istuen kylmenevässä illassa,
se kai ehtoolla kaverina mulla.

Istahdan hetkeksi,
kuppi mustaa kahvia vienosti höyryten,
karheassa kädessä ja taas porstua juttelee.

Kumpa ymmärtää sitä voisin,
mitä sanottavaa sillä on.

Muistot vain ystävinä.

Aurinko nousee taas aamulla.

Kiva olla, hengittää vapaasti.


R.S
03.12.2009

Kosteus ympärillä

Kosteus ympärillä




Kosteuden kurjimuksessa puut märkänä seisoo,
helli heitä ei lumipeite valkoinen.

Vaalean talven hetki on kadonnut,
jonnekkin utuiseen majaan peiton alle piiloon.

Lämmin tuuli vasten kasvoja hivelee.

Onko hetki oikea vaiko väärä tuuli,
tänä aikana joka vieraanamme on.

Omista emme tuulen saloja,
reittejä sen emme arvata saata.

Auta ei kuin katsoa mitä tuleman pitää.

Odottaa vain odottaa,
kärsivällisesti sukkien kärjet märkänä.

Uutta aikaa parempaa.

Ehkä huomenna.

Ehkä.


R.S
02.12.2009

Rakkauden meri

Rakkauden meri



Rakkaudella täytetty suuri sydän,
nestettä tihkuen.

Onnea antaen läheisilleen,
puristu kasaan se ei,
vaikka meri ympärillä velloo,
voimalla maininkien se sykkii ilolla,
kauan se jaksaa olla ilonamme.

Ottakaa sulkekaa syliinne
ja hellikää sydäntänne.

Rakkauden apostolia.

R.S
19.11.2009

Halaus kyynelillä

Halaus kyynelillä



Intohimo ei hakkamalla irtoa,
rakkaus ei hukuttamalla lopu,
kyynel ei käskemällä kuivu.

Hukuttakaamme rakkaamme,
hellään intohimoon.

Kyynelin kostutettuun halaukseen.

Olkaamme siinä hetki hiljaa.

Vain me kaksi.


R.S
18.11.2009

Tuoksut metsän

Tuoksut metsän



Pihkatippa kuusipuusta,
sydänveri rungon sisältä.

Suojaten puuta aikaa vastaan.

Tuoksulla vahvalla tarttuen,
kulkijan vaateparteen sanoen.

Kuka luontoa rakastaa.

Erämiehen silmä loistaa,
kirkkaampana kuin kuutamo,
odottaen tulevaa vaellusta.

Sinne missä sydän rauhoittuu,
aika menettää merkityksensä.

Tuoksuva elämä ympärillä.

R.S
17.11.2009

Katsottava hetki

Katsottava hetki


Kaunista kuvaa katsellen.

Vanha tuulimylly vienossa tuulessa,
siivet natisten,
puulitoksien irvistäessä tuulelle.

Puun jo tumman valittaessa,
vaivalloista liikkumistaan.

Tässä ajassa kiertäen.

R.S
03.11.2009

Ärjyvät joet

Ärjyvät joet



Ärjyväiset joen-niskat.

Vaahtopäillä kuorrutetut.

Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.

Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.

Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.

Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.

Velloen siellä suolalla maustettuna.

Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.


R.S
29.10.2009

Kuun valo

Kuun valo



Kuunsyrjä ulapalle heijastellen,
eilistä valoaan.

Autiossa avaruudessa,
säde yksinäinen.

Silmän eteen piirtyen
polkumme reittiä viitoittaen.

Kahiseva lehtikasa,
jalan alle musertuen.

Askellamme kohti tulevaa.

R.S
23.10.2009

Ulkona vihmoo

Ulkona vihmoo



Kylmä tuulen piiskatessa rantoja.

Kourassaan pakkasta pitäen.

Ei palele ihmistä , ei kylmä luuhun tartu.

Lasi välissä, takassa tuli,
vanhat villasukat jalassa.

Hyvä siinä on olla.

Vaikka kuinka tuuli nurkkia kalvaa
viima vihmoo rannan reunaa
räntä vaakatasossa lentoaan tekee.

Lämpöisessä katsellen.

R.S
20.10.2009