Rakkaus hehkuu

Rakkaus hehkuu


Hehkuva hekuma,
hillitön halu.

Takassa loimottava tuli,
monihaaraisena liekkinä Lepattaa.

Punaisena kuin rakkaus.

Räiskähdellen kipunoita,
sinne tänne tunteiden vesi soikkoon,
sihahaten sammuksiin.

Tunteiden ja kaipauksen järvessä,
intohimolla täytettynä rakkaus ui.

Hämähäkin kutomassa,
verkossa nälkäiset,
rakkautta hamuavat sielut,
riuhtoen itseään irti.

Antaa rakkauden tulla,
hiipien suurentuen,
päivä päivältä.

Voimistuen vahvaksi,
pitelemättömäksi voimaksi,
jota kukaan ei kahlita voi.

Kuivattaen järvet,
kuumalla liekillä.

Voimalla murskaten vuoret,
murusiksi jalkojen juureen.

Sydämen lyönnit vahvempia kuin,
miljoona pajavasaraa.

Täyttäen mielemme autuudella,
olotilalla omenaisella

Rakkauden hehku valaisee meidät.


Raimo.Sa
25.01.2008

Rakkauden kutistuminen

Rakkauden kutistuminen


Suuri rakkaus,
ajan hampaassa.

Revittynä ja rattaiden,
murskaamana.

Kutistuen vuosien vieriessä.

Ohitse elämisen,
havahtua elämään,
tajuta elävänsä.

Henkäisy.

Rakkauden piste.

Kämmenellä,
herneen kokoisena pienenä,
ryppyisenä.

Siihenkö kaikki,
tunteet suuret.

Kutistuneena.

Laitanko likoamaan.

Rakkauden turpomaan
isoksi ,
isommaksi kuin ennen.

Elvyttää voiko sen.

Kohteesta rakkauden
riippuvainen se on.

Kaikua tunteiden,
siirtää voiko.

Itse antaen,
toiselle sylin täydeltä.

Rakkautta suurta.

Vaiko siirto rakkautta.

Suurentaa sitä.


Raimo.Sa
18.01.2008

Poikasena paperossill

Poikasena paperossill



Nöösinä nurkan takan.

Saman ikälöisten kössien kans.

Verettiin ko aika miehet,
posket ol lommol.

Savukiekur nous korkialle,
välill krohittiin ko käv henkeen.

Jonnin moisen ajan siit tehtiin.

Sattus ryökäle isäukko näkkeen,
raahas ko rikollisen sisäll.

Ei hää vihan ollukkaan.

Tokas mees poikka,
istumahan pallin päälle,
hää sanos.

Ny me miehet poltellaan.

Kahtoin silmät mollukall,
mitä hää ny.

Rävähytti punast norttii pöytään,
siin myö sit savutettiin.

Jonnin moinen aika men nii,
tyhjä aski jo ol pöyräll.

Rempas äijä piirongin laatikost,
ison sikaarin.

No pojan jullikka paas suuhus,
ni iskä sytyttää.

Siin mie sit tovin imin.

Jo ol pahhaa pirulaist,
naama vihriänä ja olo karmee,
koko loppu päivä.

En oo sen jälkehen,
tupakkia verellyt.


Raimo.Sa
11.12.2007

Rakkauden pienuus

Rakkauden pienuus



Rakkaudettomuuden,
suuressa kehässä.

Pieni murunen kasvaa,
suureksi.

Liikuttaa se suuria asioita.

Massoja maailman.

Hellyyden hetki,
koleassa säässä.

Paljon vaadittu,
pieni hymy.

Silmät loistaen.

Sana vain,
ilmaan heitetty.

Moi.


Raimo.Sa
27.11.2007

Sininen pallo

Sininen pallo


Saastunut maailma,
tukehtuu itseensä,
haukkoo henkeä.

Pallo sininen.

Voi se pahoin,
oireilee.

Syvällä sisällä sen,
kuumaa.

Sisältä sula sisus,
voimaa arvaamatonta,
purkautuen tuhoten.

Meidätkö.

Ehkä kyllä.

Ihmiskunta ei viisatu,
silloin antaa mennä.

Luonto näytä voimas,
tao järkeä ihmisten,
tyhjään omahyväiseen päähän.

Me elämme tällä pallolla.

Tuhoamme surutta,
sinistä suuruutta.

Elollisten viimeiset hetket.

Aika muuttaa,
suuntaa pysyvästi.

Pian tuhehtuu,
keuhkot pallomme.


Raimo.Sa
21.11.2007

Seitti

Seitti


Pumppaavat pienet
kammiot nestettä.

Suonissain se etenee.

Punaista jokaisen meidän
sydämissäin.

Suonet pullistuen.

Pomppivat ne aallokossa,
tunteiden punaiset pallot.

Kohon lailla,
aallon harjalla pärskeiden.

Isojen vaahtopäiden.

Tyrskyjen armoilla.

Myrskyssä.

Keskellä etsien,
ystävää.

Sieluttomat ihmiset,
kutovat verkkoa,
hämähäkin lailla.

Yrittävät saalistaa,
viattomia ihmisiä.

Missä sielu asuu,
kuka sen tietää,
kertoisi sitä meille.

Yksinäiset sydämet,
kaipaavat tostensa luo.

Rakkauteen.

Yhteyttä ottavat nuo,
koneiden välillä.

Viestiä lähetellen,
verkottuneena.

Lailla seitin.

Lankoja ohuita pitkin.

Hämähäkin.


Raimo.Sa
12.11.2007

Päivä hiipuen päättyy

Päivä hiipuen päättyy




Sinisen lakeuden mystinen hohde.

Lumikentistä kimmoten.

Painautuen vasten silmiä.

Auringon jo laskettua, itsensä lepoon.

Yö tulee peitoksi päällemme.

R.S
20.01.2009

Mitätön

Mitätön


Mitättömyydestä,
Rikotusta ruumiista
ehjäksi ihmiseksi.

Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun.

Suuri yksinäisyys.

Kaikki ympärillä,mutta ei ketään,
lokeroissa piilossa kaikki.

Täytettynä kuin vanha huuhkaja,
kuivuneeseen oksaan istutettuna,
lasisilmillä tuijotellen.

Raastavan pitkä matka,
kanervikon oksat taipuneen alla painon,
kynsillä raapien eteenpäin.

Puolukoiden rusentuessa kouriini,
raahaudun kohti lähdettä.

Kristallin kirkkaana pulppuavaa
elämän vettä.

Virkistävän veden ääreen,
painaudun vasten sammalta

Hiljaisena kuuntelen kuinka
elämänilo pulppuaa maan
uumenista, kylmän kirkkaana.

Kaikille tarjolle, odottaen ottajaa.

Tuohen käppyrällä kauhoen,
virkístystä janoiselle, iloa voipuneelle.

R.S
11.2.2008

Myräkkä

Myräkkä


Myrskyn reunalla.

Pilvet tummat pienellä
hopeareunalla koristeltuna.

Laukkaavat nopeaan
taivaan kannella.

Rajuilman riepotellessa
pitäjää pientä.

Tuulen tuiskiessa
pitkin niittyjä.

Viiman vihotellessa.

Hirren rakosesta ujellus ulkoilman.

Tuvan sisään kylmän viiman kiemuraisen
pyörien pitkin permantoja.

Kylmyyden tarttuessa luihin immeisten.

Pakkasen natistuttaessa
puita pihalla.

Värjötellen talitintti
pienen lepän oksalla.

Ravistellen lunta tuppuraista siiviltänsä.

Jalkaansa nostellen vuoroin irti oksasta koleasta.

Rinki kylmä kurjimus paikallansa pyörien,
otteesta seutukunnan irti laske ei.

Kinostaa lunta nietoksille
vasten torpan pienoisen.

Rauhoittuvi tuuli, kirkastuu jo taivas
pilvet kaikonneet,
jonnekkin paenneet pelkurina
peläten aurinkoa kirkasta.

R.S
24.01.2008

Minuus

Minuus



Minuus minussa,
harhaa harhailen.

Taivaan ranta rusoittaa,
punaisena verevä näky.
Piirtyy verkkokalvolle,
liikutun väreistä sen.

Vihreä horisontti kumpuilee,
alla taivaan.

Tuulet ristikkäin aaltoja taivuttaen,
veden pintaa muokaten.

Väreillen valoa.


Lokit kirkuen piirtää kuvaa,
taivaan kanteen kaaria.

Huimia syöksyjä

Puolustaen pesää.

Pienen pieniä rääpäle lokkeja
pesä täynnä.

Jälkikasvuaan silmä kiiluen
vahtii emo tää.

Sama minuus meissä,
piilossa kellä lie.

Huolehtia.

R.S
3.12.2007

Lumeton

Lumeton



Sade kylmänä
vaakana hakkaa
kohti kasvoja.

Pisarat isoina
rummuttaa maan pintaa.

Pimeys ympäröi meitä.

Hämärtää värit harmaaksi.

Askel askeleelta kävelemme
kuka mihinkin.

Ilmeettöminä harmaina.

Jokaisen sielussa loiskahtaa
jos se huomenna.

Lumi tulisi,
valaisisi elomme hetken
nykyisen.

Iloa talveen toisi

Odotamme.

R.S
22.11.2007

Pien mehtämies

Pien mehtämies


Miun jalkani,
reiret harallansa.

pöllikasan ympärillä,
Poikaisena mie,
miesten hommiss.

Mukamas apupoikana,
kahton reuhka lakkista,
tukkijätkää.

Kurttuses naamas juonteet,
vanhalla ukolla.

Oon tolkunna jo vain,
voimaa äirän käppyräss,
hirmuisast on.

Pölli vihtoo ilmass,
ko hää siit pihreillänsä,
kiinni ottaa.

Kourat häll isot on,
en halunna ett rutistteloo,
ukko minnuu.

Karsin mäntylöisen oksii,
kui aikamies konsanansa.

Mukamas miehten hommis,
pien pojan tappi.

Jukupliut vesur on isompi,
ku mie.

Mutt kaikk miehet myö,
tervas nuotioll kaffetta hörppimäss, 
leivän käntty,
kouras niin miestä ett.

Köriläisten ringiss.


Raimo.Sa
16.11.2007

Olenko en

Olenko en


Mieletön maailma.

Hektinen syke vie
heikon ihmisen
mennessään.

Voimaa olla pitää
sielussa

Vahvana seistä
Tuulessa maailman

Kaikkien esteenä

Aallon murtajana
Halkoa aaltoja

Tulppana massojen ihmisten

Hurjan maailman

Suodattaa ajatukset
väärät

Epäkelvot mietteet
Kuka sen sanoo mitkä.

Jalostaa ajatukset
inhimilliseksi maailman.

Auttaako maapalloa
hiipuvaa .

Parannus pienoinen
ihmisyydessä.

Toivotaan.

R.S
8.11.2007

Ope miun

Ope miun


Äireen kielen ope,
lausahti.

Et sinnee koskaan,
kirjoittammaan opi.

Tyhmä.

Tommottit yl vilkkaat,
pites laittaa suljettuun laitokseen,
jättää sinne.

Ääliö sie oot.

Runoilijaa siust ei ainaskaan tuu.

Riimeistä ja loppu soinnust,
sie et tajuu mittään.

Leino se on ainoa oikea,
runoilija.

Tokas hää.

Muut on roskaa,
lausahti ope miun.

Silt istumalt tuhosin,
toist sattaa runoa.

Ei ois pitännyt tehrä,
temppua moista.

Par kymmentä vuotta,
en kirjoitellut mittään.

Ny taas aloitin,
raapusteleen,
kaiken moista.

Ihteäin ilahrutan

Jo vai lykästää,
niin lukijakin jothain pittää.

Tekeleist tämmöttis.

Raapusteluist moninaisist.


R.S
23.10.2007 

Pieni poika

Pieni poika


Mimmotten iso mies

Löntystää pellon reunaa
hirrest veistetty karju

Harppoen talojen välliin
tien reunast poiketen

Pienen pojan kloppi

Silmät ymmyrkäisinä
aitan rappusten vierelt
töllää kulkuria

Äijä ei puhu murahtelloo vain

Mihkä tuostannii rääpäleest
oikke tulloo

Eihä hinteläs ole etes
ojaa kaivammaan

Isä huikkaa kuistilt
kirjoitteloo tuo paljon

Kulkija omituinen

Perkele
mimmottinen homo
siit oikke tullee

Älä perkele sano
ett runnoi kirjotelloo

Perkeleestä ihtestään
semmottiit o

Eläjäks ei tuommosest.
ruipelost oo

Jatkaa hää matkaa.

Kohlo rumia mies.

R.S
22.10.2007

Minä

Minä


Sieluni mahlaa
pieninä pisaroina
annan maailmalle.

Säkeitä monimuotoisia
niistä taiteilen.

Tajunnan virtaa
käteni kautta esille tuon.

Kaksin käsin kouriini niitä pyydystän
Aivomyrskyn hurjimuksessa

Paljon hukannut niitä olen
Kaikkea en kiinni saa

kirjoittaa aamusta iltaan pitäisi
aika loppuu.

jaksa minä en
sieluni levätä pitää.

R.S
25.09.2007

Laavu

Laavu

Lepään alla tähtitaivaan, Havuja alla,

lepästä tehty viisto katto.

Nuotio edessä, lämmittää,

hehku poskia kuumottaa.

Savua silmissä, kirvelee.

Pimeä yö kätkee syleilyynsä,

pienen ihmisen.

Kohotan katseen,

ääretön valtava taivas täynnä tähtiä.

Katselen, lumoudun.

Mitähän tuolla kaukana on.

Metsä huokaa hiljaa.

Puut huojuvat tuulessa,

Lehdet kahisevat.

Tervaskanto tuoksuaan levittää.

Hiiltynyt vanha pannu porisee,

kahvia jo monet kerrat keittänyt.

Vuosia repun remmeissä keikkunut.

Kaiken se nähnyt on, niinkuin mieskin,

Minä kuulun luontoon,

Sydän täällä on.

R.S

26.09.2007

Kuihtunut terälehti

Kuihtunut terälehti




Kuihtuneen ruusun terälehden rapsahdus,

Tippuessaan mahonkiselle pöydälle.

Ääni kaikuen paljaista kalpeista seinistä.

Voimistuen sietämättömäksi voimalliseksi ääneksi,
kuin elämä olisi irronnut todellisuudesta.

Lentäen halki huoneen ääni rapsahduksen,
kaikuna kuulen sen.

Istuen äärellä pöydän,
pää käsien huomaan hautautuneena.

Kaikki ympärillä kaikonneena,
vain henkinen minä ei mitään muuta.

Katsahdan punerrusta terälehden ennen kuivumista.

Nostan katsetta,
samaisen värin näen taivaanrannan,
aamuisissa pilvissä.

Tulee mieleen elämä ja sen kaikki iloisen punaiset asiat
huokaisten nousen.

Sydämmessä rauha ja mieli keveänä.

Jatkan matkaa päättymätöntä.



R.S

22.02.2008

Jänis pakosalla

Jänis pakosalla



Jänis pakosalla.

Jäniksen loikka pyrähdys
juoksu tuulen lailla.

Vimpauttaen jaloilla
vipuvarsilla oivilla.

Vauhtiin niin nopeaan
myrskytuuli kateellisena katsoo.

Hengen riepuaan
yrittäessään pelastaa
itseään hän pitkäkorvainen.

Nopeus pelastaa
ehkä sen.

Risukot rapsataen,
sukkuloi sinne tänne.

Pakoaan ei sunnitellut jänö,
vaan täysillä päästelee.

Huomenna nenä näkyy,
vipattaa se ja nuuhkaisee,
lumiharson alta.

Ei elo päättynyt vielä
tupsuhännältä.

Kiittää jalkojaan notkean nopeita.

Pakoaan jatkaa päivin ja öin
ehkä joskus hiljenee vauhti

Toivoen eläneensä riittävästi,
pallolla vihreällä.

Aikansa hän oli.

R.S
30.01.2008

Kuura

Kuura


Kuura puiden
hennoilla oksilla.

Kuorruttaen hohtavaksi.

Taittaen valon säteen
halki ilman.

Tehden valoleikin
kimaltavan tähtisateen.

kauniin.

R.S
23.01.2007

Koskella

Koskella


Koski pauhaa,
kuohua pyörteet veden liikkeet,
sammaloituneet kivet rannalla.

Kosteutta joka puolella.

Veden päälle taipuneet puut,
Naavaa ympäri runkoa,
kurottelevat vettä kuin janoiset aavikolla.

Vesi iskeytyy voimalla isoon kiveen,
pärskeitä lentää korkealle.

Aurinko saa vesisumun väreillä loistamaan.

Kohisee, kaunista.

Istun kivellä mietteissäni,
olen.


Raimo.S
17.09.2007

Kellumme jossain

Kellumme jossain


Ihmisen pienuus.

Maailmankaikkeuden kynnyksellä
pieni murunen äärettömyydessä.

Planeetat vieressä jättiläisiä,
Ihmiskunta mitätön pienuus.

Luulla olevansa jotain
kaikki voipa, olla suuruus.

Sapiens rotu tehdä kaikkea,
muokata, tuhota.
Olla herra.

Luulla olevansa.

Henkinen kasvu utopiaa.

Maailma raadollinen,
onko tilaa herkälle sielulle
Sykkivälle.

Eloisa ihminen kummajainen.

Tuhotaan tässä maailmassa.

Kaikkiko tasapäistä
aivotonta massaa.

Toivottavasti ei.

Liekö jossain paikka
pienellä planeetalla
jossa elää rauhattomat
sielut, kaltaisteni kanssa.

Rauhaa, Harmoonista eloa,
Kaiken hyväksyvää.


R.S
20.11.2007

Kiire

Kiire


Ohi kiitävä hetki, kiire,
päätön säntäily kaikkialle.

Pysähdy, ajattele mikä minä,
mistä tulossa minne menossa.

Onko kaikki tarpeen.

Pysähtyminen on katoava luonnonvara,

Miksi niin. 
Kuka kiireen tekee,
ei kukaan muu kuin sinä itse.


Raimo.S
03.09.2007