Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2008/12/19
Hekuman suo
Hekuman hetteisellä suolla,
kostealla alustalla horjahtelen, taidetta tehden.
Taidolla miehisyyden.
Reunamilla suon laidan, kiertelen,
astellen selkä suorana.
Katsahdan yläviistoon,
kurkia hyppien suotupsulta toiselle.
Ohuet jalat pitkät ja niin kestävät,
kurjella painoa kannettavanaan jonkun verran.
Tuulen mukana jo kesän kosteuden tuoksu,
lempeästi hellii pilven lailla,
ympärillä taivaltajaa, käsivarret auki syleilyyn .
Sieltä se tulee, vaikka sitä näe vielä, ei.
Himo nousee suosta, sarvipäisenä,
pelättynä hahmona.
Kosteutta tippuen, suorana kuin honka.
Heittäytyä sen vietäväksi,
olla ja nauttia hetkestä, pysäyttää aika.
Himossa kieriskellen.
R.S
30.5.2008
Ihmisyyden voima
Riisuttuna.
Mieli avoimena,
kasvot kohti kansakuntaa.
Ajatukset valmiina purkautuakseen,
ryöppynä ihmisten päälle.
Välillä vajoten itsesääliin surkeaan.
Sielu pienentyen pieneksi pavuksi,
veteen lämpöiseen uimaan laitettu.
Ihmisyys ihmisessä, turpoaa taas täyteen kukoistukseen.
Ruumis riepu, myös sielu isona ja vahvana.
Vailla huolia huomisesta.
Silmissä siintää uuden päivän sarastus,
kirkkaana pisteenä verkkokalvolla.
Tervetuloa aamu.
R.S
27.5.2008
Töyhtöhyyppä
Silmäni haravoivat pellon reunaa.
Tutun linnun, leikkisän siellä nään.
Hyyppä iloinen koikkelehtija,
töyhtöllä pienellä koristeltu lintu.
Kevät rinnassaan siell ilolla hyppelee.
Etsiessään elämän pitäjää rinnan alle.
Odottaessaan päivää uutta.
R.S
21.05.2008
Tuleva tuska
Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.
Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.
Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.
Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.
Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.
Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.
Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.
Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.
Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.
Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.
R.S
16.5.2008
Kevään ihme
Vaalea vihreys,
puhkeaa valon helliessä lämmöllään.
Herättelee horroksestaan,
kylmän viileästä uinuvan vehreyden.
Voima pursuaa maan uumenista,
pakottaen kaiken loistamaan komeudessaan.
Vihreä aalto hellii silmiämme.
Ajaudumme iloisuuden portista sisään.
Luonnon ihmemaahan.
R.S
15.5.2008
Joutsen lammella
Suuri valkoinen saapuu
Valkoiset siivenkärjet,
taipuneena vasten ilmavirtaa,
kimaltaen hohtavat siivenreunat.
Puidenlatvojen yli liitäen
etsien paikkaa olla.
Syrjäiseltä lammelta,
paikkansa löytää.
Vihreän kehyksen reunustama Sininen taulu,
heijastaen taivaan värejä.
Uljas suuri valkoinen,
Ikuisen ystävänsä kanssa.
Hallitsee asuinpaikkaa heidän,
kuuluvalla äänellä törähdellen.
Ylväästi uiden,
kaulaansa pitkää venyttäen.
Katsoen kauas vastarannalle.
Siellä se uusi elämä on.
R.S
14.5.2008
2008/12/18
Joulun matka
Reki vanha,
Monta matkaa jo nähnyt.
Karhun nahka matkaajien,
yllä lämpöä tuomassa,
tuulen suojana kenties.
Kohti joulukirkkoa matkaa
natiseva vanha kulkupeli.
Vanha ruuna hitaasti vetää,
ikä painaa jalkoja sen.
Mäntymetsän halki tie vie.
Lunta vähän kaikkialla.
Jalaksen alla punainen viiva piirtyy,
puolukat litistyneet,
reen reitin merkkaavat.
Mutkitellen puiden välistä,
Kirkkotie jo näkyy,
kalmisto taka viistoon jää.
Kiviaita massiivinen reunustaa,
reittiä kirkolle.
Jätkän kynttilät,
tervaksesta tehdyt,
loimottaa punertavaa hodettaan.
Tuoden valoa,
reitille kohti puista vanhaa kaunista kirkkoa.
Huone harras,
valaistu hämy valoon.
Vanhalle puulle tuoksahtava,
tuoksuvilla kynttilöillä täytetty.
Hetki hiljentyä,
kuunnella.
Ajatus viivähtää papin sanoissa,
joulurauhaa ja mieltä iloista.
Hakattu nauloilla ristille,
murhattu.
Iloita sanoo hän saarnastuolista,
hämmennys aatoksissani viivähtää.
Ymmärrän sielussain,
merkityksen saarnan.
Matka jatkuu takaisin,
kohti lämmintä kotia joulukoristeista.
Punaista ja vihreää.
Kimallusta.
Raimo.Sa
13.11.2007
Hellyys
Pää painautuneena kainaloosi,
hiukset sekaisin.
Hetken hiljaa kuuntelen hengitystäsi.
Tasaisen huriseva, kuin kehräävä kissa.
Tuijotan kiinni painautuneíta luomiasi,
pientä nenääsi.
Peitto puolittain päälläsi,
huokuen hellyyttä.
Käsi ojentuneena peiton alta
kurotellen rakkautta sormiin hentoihin.
Hellyyden suuruutta ihmetellen,
pieni puro tullen silmäkulmaani.
Tippuen tyynylle pisara rakkautta.
R.S
13.2.2008
Joulun kiire
Ihmiset otsasuoni pullottaen juoksevat.
Kiire, kiire.
Lahjat loppuu kaupoista,
tuskainen ilme kasvoilla.
Hiki tippuu otsalta.
Noro valuu pitkin nenän vartta.
Silmät pullottaen,
verenpaine katossa.
Saada kaikki,
kaikkiko maailman lahjat.
Ostettua, vaiko saada
kaikki valmiiksi.
Hulluutta.
Istun hyvällä kahvilla,
iso kakkupala edessäin.
Kiirettä ei laisinkaan.
Lopetin sen,
en kiirehdi en.
Katselen merenä vellovaa kansaa,
joka etukenossa,
kuin kovassa tuulessa.
Ruuhkassa eteenpäin puskee,
ihmismeri tää.
Naurahdan.
Maailman loppuko tulossa.
Kaikkea runsain mitoin,
tavaraa,
rihkaman ryönää,
nurkat täynnä,
hyllyt notkuen.
Oravanpyörä pyörähtää,
kiihtyen.
Uusi sukupolvi tekee
samaa.
Kaikki tulee joka vuosi,
taas uudestaan.
Raimo.Sa
23.11.2007
Joulun tunnelma
Kuusen kynttilät,
vihreään puuhun istutetut,
tuikkien valoa tuovat pirttiin tummaan.
Illan hämärtyessä väki kiireinen,
kaiken jo valmiiksi saanut.
Kinkun tuoksu päihdyttää,
se huumaavan herkullinen,
kystä kyllä.
Kaneli leivonnaisten.
Vehnästen tuoksun,
leijaillessa kohti.
Herkkua tietää,
illan hämyssä.
Kahvin tuoksukiekura,
tavoittaa jo koko väen.
Kerääntyy kaikki pirtin pöydän ympärille.
Odotamme isäntää,
juhlat voisi jo alkaa,
pieni väki jo huokaa.
Yksi puuttuu,
vaari vanha kumarainen,
missään ei näy.
Tupaan pölähtää isäntä ja tokaisee,
aloitamme vaikka vaaria ei näy.
Syömme herkkuja pöydän,
tunti toisensa jälkeen.
Ovi narahtaa,
kumarainen pukki,
virttyneessä palttoossa,
keskelle tupaa askeltaa.
Lapset ryntää ympärille,
lahjoja paljon saavat,
muut hymyilevät,
innolle lasten.
Pukki poistuu,
lahjapaperit rapisee,
väki innolla kiinni käy koreisiin paketteihin.
Vaari tuli jostain selän taakse,
ka lapsoset kukas lahjoja tuonut teitill.
Pukki,
lapsoset kuorossa huutaa,
silmät kiiluen.
Raimo.Sa
26.11.2007
Himmenee päivä
Päivän kirkkaus himmentyen,
hämärään taittuen.
Valonsäteiden jäädessä
pihlajakehrääjän ruskean siiven alle.
Hämäryyden lisääntyessä kohti pimeyttä.
Yö musta, saavuttaa kaiken.
Syleilee se tummilla käsivarsilla,
meitä hellään huomaan.
Aamun heikkona hetkenä.
Raottaa pihlajakehrääjä siiven reunaa,
päästäen valoa pimeyteen.
Uuden kukoistuksen alkuun.
R.S
17.3.2008
Himottu rakkaus
Himokkaasti hamuamme
rakkautta suloista,
happaman karvasta.
Onnen kyyneleitä
odottelemme vierähtämään
poskipäille hehkuville.
Silmissä loistaa timantit,
taittaen värit maailmankaikkeuden.
Autuaana hymyilemme
huulillamme halukkailla
rakkautta rinnallemme.
Puristaen lujasti käsillä voimakkailla
pitäen kiinni kuin elämä loppuisi,
irti päästyään heti otteen pettäessä.
Rakkauden suurentuessa
hukumme suuren sydämen alle.
Rakkaus kasvaa suuremmaksi
kuin kuu taivaalla.
Rakkauden polun lyhyys yllättää
se on meissä.
Rakastaen itseään
voimme rakastaa toisia
Ilman kahleita.
Täysillä.
R.S
29.01.2008
Himossa roikkuen
Himo roikkuen pilvenreunan alla,
pitkillä kynsillä, pitäen taivaanhattarasta kiinni.
Tunteiden tuskassa kieriskellen.
Tunteiden meri käy ylitse,
hukuttaa se himottoman.
Rakkauden polte kuvetta kuumentaen,
liekkinä lepattaen, valaisten.
Veri kuumana kohisten vartalossa rakastuneen.
Kostuneilla silmillä, katson sumuharson takaa rakastaan.
Kaipauksen tuli polttaa sormia varomattomia.
Ote luja pitää rakkaan lähellä,
Siinä vierellä hän kipunoita lennättäen kohti taivaita.
Käsi kouristuneena hamuaa onnen hehkuvia kekäleitä
Hehku tunteiden, välillä hiipuu,
vaan pienellä puhalluksella.
Se roihahtaa taas.
Loimottaa se kuumempana kuin koskaan.
Suurentuen maailman yli lentäväksi paloksi.
R.S
28.2.2008
Hetki
Hetki elämässä
Elon rauhaisuus,
ihanuus, pettävä alusta.
pohja hyllyvä heittelee meitä.
Pettävää harhaa nykyisyyden.
Hetki pienoinen
kaiken muuttaa voi.
Elämänlanka
ohut ja heiveröinen
kannattelee ihmispolon.
Tulee kohtalo kohti
kiinni ottaa, musertaa.
Lyö kämmenellä
sattuu.
Kipu säteilee
Aika muuttaa kaiken,
mieli unohtaa ihanasti,
siloittaa.
Kultaa muistot
Kunnes taas kohtalo heilahtaa.
Muistuu mieleen
kokemukset nuo.
Kirvelevät tunnot
kivuliaat tilanteet,
satuttavat.
Menneisyyden
ympyrä kietoutuu
tulevaisuuteen.
Kaikki alkaa
taas uudelleen.
R.S
14.11.2007
2008/12/10
Matkamme valossa
Valo väreillen kultaa,
kimalluksessa matkaamme.
Polkumme polveilevan, maastoa mukaillen.
Liitäen irti maasta jalka keveänä.
Auringon reunustama retki,
ihmisyyden kasvuun.
Ajan tiimalasin loppu hetkessä.
R.S
21.11.2008
Utuinen valo
Utuisen valon hämärään.
Maisema taittuu illan reunassa,
valosta vähäisestä.
Värit sulautuvat yhteen,
mehevän reheviä muotoja maisema täynnä.
R.S
26.11.2008
Katse kauas tulevaan
Ahavoituneet kasvot,
katsoen kohti ajatonta tulevaisuutta.
Aamun sarastukseen silmät,
näkevät vielä huomenen.
Hiljalleen kohoava kirkkaus,
työntää tieltään pimeyden.
Valossa elää elämä.
Ilmassa auringon säteet tanssivat,
valssia tuulen kanssa.
R.S
27.11.2008
Äänetön huuto
Hiljainen huuto.
Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.
Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.
Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.
Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.
Aivan yksin.
R.S
01.12.2008
Tanssi valolle
Valottoman ajan tango.
Sielussamme soi tulisen taipuisana.
Rytmimme soljuu elämän lanteiden keinunnan tahtiin,
Liukuen pitkin pintaa lakattua.
Notkeilla polvilla hymyillen.
R.S
02.12.2008
Kyynel lumisateen
Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.
Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.
Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmänkulmaan tippuvia pisaroita.
Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.
Maan kamara vihreänä, kuin odottamassa uutta kevättä.
Talvikaan ei vielä ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.
Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä
R.S
05.12.2008
Hento ote
Kasvojen iholla viipyilevä,
silkkinen hipaisu.
Voimakkaat kädet kietoutuneena,
sinun hentojen sormiesi ympärille.
Rakkauden lämmön siirtyminen,
aaltoina ihojemme kautta.
Hetki hiljaa, kaikki pysähtyy ja sanottu on,
huulemme eivät liikkuneet.
Olemme kahdestaan tässä ajassa, vain me,
ei ole kuin tämä hetki välillämme.
Rakkaus syvenee otteemme voimistuessa.
R.S
10.12.2008
2008/12/09
Se saapui sittenkin
Nietos toisensa päälle kasaantuu,
Muokaten maisemaa.
Pakkasen nipsauttaessa pienet pisarat,
kiteiksi lasin pinnalle taideteoksen luoden.
Aatos lennossa tuulien mukana,
ei niin vapaana, mutta vapautettuna elämään.
Hengitän keuhkopurjeet täyteen elävää ilmaa,
jonta harva kahlita voi.
Seisoa hyvä on vasten pohjoistuulta,
kuin kivenä mutta elävänä.
Nauttia ja tuntea luonnonvoimien temmellystä.
Olla osa tätä hetkeä,
ajatella.
Raimo.Sa
09.12.2008
2008/11/28
Elämän polulla
Elämän polulla
välillä loikkien joskus hitaammin.
Matkan tuoksuja nuuhkien.
Tie pitkä ehkä, kuka tietää.
Jospa se on lyhyt, mitäs sitten.
Toivotaan niin toivotaan,
että elämän täyteinen ainakin olisi,
eloni matka täällä.
Paljon nähdä saan kokea onnea,
autuutta ehkä suruakin,
mutta elämää sekin on.
Elon päivinä ihanina,
päivän paisteessa kävellen.
Aistini terävinä,
havannoin ympärillä olevaa maailmaa.
Siitä kirjoitan taitoni rajapinnalla.
Välillä tippuen, mutta aina ylös nousen ja jatkan vaan.
Loikkien metsän välistä aukealle,
jossa aurinko lämmittää, Ruhoani kankeaa.
R.S
26.2.2008
Halaus
Halaus
Voima läheisyyden.
Kaiken anteeksiantava,
rakastettava halaus.
Aidoilla tunteilla ladattu
rakkauden purkaus.
Hellä hetki pienessä maailmassa.
Kukkakimppu kädessä,
odottamassa kultaansa.
Ajankulun unohtaneena,
kenkäänsä siirrellen.
Maailma kaikonneena
ympäriltäni.
Kirkastuen silmä,
leiskuten katse näkee.
Hänet.
R.S
12.2.2008
Avanto
Avanto
Rosoiset reunat,
koristaa aukkoa järven kannen.
Talven kylmyys.
Puhaltaa puuskina
vasten kasvojani.
Vesi pienellä laineella,
aukossa väreilee.
Lihani sinne upotan
veteen viileään.
Kirvoittavan virkistävään.
Vereni liikkeelle
syöksyen kohti pintaa ihon.
Rakkaudesta kylmään
nautin kellua.
Hiljaisuus ei mitään,
itseni ja maailmankaikkeus.
Liityn saumattomasti
maan yhteyteen.
Tunnen liikkeet virtaavan veden.
Huokaisee planeetta,
kuulen sen sieluni korvilla.
Lämpöisyys ympäröi minuutta.
Uppoudun veteen.
Nautin.
Tyhjyydessä minuus ja luonto,
herkuttelen tunteella.
Ajatukset ja minä.
Aika ei kulu,
sitä on loputtomiin.
Vesi on kuumaa
se lämmittää.
Jään päällä pakkanen paukkuu,
vihmoo kylmä tuuli.
Takaisinko kellumaan.
Autuuteen.
R.S
17.01.2008
Elossa
Elossa
Elän elämääni.
Elämättä elävänä.
Elossa elävässä elämässä.
Elämää elossaolevassa
elävässä eliössä.
Elossa elävä elämä,
eloaan elää.
R.S
11.01.2008
Armoton
Kirjainta taivutan
Sanan käännän kuin haluan
Taivutan sen solmuun.
Riimittelen tai en.
Rikon lauseen.
Silmissäni loistaa aurinko.
luovuus
Kuuma se on
polttaa reijän taivaan kanteen.
Sieluni palo voimakas on
Kuumempi kuin taivaankappale
Hohtavan kirkas.
Aurinko.
Voiko katseeni tuhota kaiken.
tiedä en.
Kukaan kurkistanut ei ole
syvälle minuun.
Nähnyt sinne
missä minuus.
Piilossa pidän sieluain.
Kivipaaden, raskaan alle
olen säilönyt sen.
Ikuisiksi ajoiksi piiloon
tiedä en.
Ehkä joskus
Avaudun.
R.S
29.10.2007
Heinä
Hento heinä taipuneena,
vesipisaran painosta.
Maata viistäen.
Alla sen, etana
hitaasti kiiruhtaa
Kiire sillä on.
Suojaan ehkä
matka etene ei.
Kostea heinä hidastaa.
Elämä kiinni nopeudesta
saaliina vaiko ei.
Ohi kiiruhtaa kuoriainen
vauhti huimaa
kuin etananalla.
Hetken kestää elämä sen
aika ikuisuus etanalle.
Meille hetki vain.
Kumpana olla haluaisin
mietin.
Pitkään tuumaan, ajattelen.
Tälläisenä kai olla pitää.
Kirjoitella kauneudesta.
R.S
09.10.2007
2008/11/12
Perholla
hurjimukset ja kaikki.
keskittyminen täydellistä
lentävä perho
koko ajan.
15.08.2005
Jäljet kuutamossa
Jäljet kuutamossa
Hiljaisuus
Lumisella metsätaipaleella,
kuun valaisemalla pinnalla.
Yksinäisen jäniksen jäljet
pieninä kiemurtelee.
Ääntä ei kuulu.
Hiljaisuus.
24.01.2004
Koskikara
Osittain jäätyneen,
kosken partaalla.
Vesi höyryää,
pakkas aamuna.
Jään reunalla,
koskikara villisti hyppelee.
Välillä sukeltaen,
hyiseen koskeen.
Löytääkö se ravintoa ehkä,
en tiedä.
Iloista touhua näyttää riittävän.
Hyisessä koskessa.
06.01.2005
Jääkenttä
Jääkenttä hiljainen,
ääretön.
Avara luonto kutsuu huutaen.
Sanatonta metsämiestä
hän kuulee kaiken.
R.S
14.2.2003
Kirkkaus
Aurinko kimaltelee pisteinä,
hohtavan hangen pinnalla,
Kirkkaus sen,
silmiä häikäisee.
Mutta,
siitä huolimatta
Lämpöisyys.
Kevään tuulen,
mukana tulee.
Kuiskien.
R.S
18.03.2003
Pahuus
Paha meissä.
Missä se on.
Kuka istuttanut,
pahuuden siemenen,
meihin ihmisiin.
Kitkin sen pois,
kun rääkäisin tässä,
maailmassa.
Synnyin viattomana.
Ehkä.
Jatkoin siitä,
mitään en muuttanut,
minässä.
Yksinäiseltä elo,
joskus tuntuu,
kuin olisin ainoa,
ajatuksieni kanssa.
Kaikki muut,
rahan perässä.
Tavoittelemassa omaa etua,
valtaa lisää.
Miksi ,mitä se hyödyttää.
Kaikki on katoavaista,
mitään emme matkalle,
mukaan saa.
Jää kaikki se jälkeemme,
tulevien polvien,
tappelun kohteeksi.
Veri lentää kun ei vielä,
multaa päälle saatu.
Perinnön jako karmea,
alkanut on.
Pahuus.
Meissä.
R.S
30.04.2000
Sydäntalvi
pakkasta.
Routa syvällä,
Sydäntalvi.
Suomen luonto,
Osittain koskematon
näyttää parhaimpansa.
Pieni talitiainen
Nopeasti liikkuen etsii ruokaa,
Joku laittanut maittavan talipallon ,
herkkua parasta.
Lie se pienen linnun mielestä.
R.S
09.02.2002
Talvi
hiljalleen leijuvat.
Alhaalla roikkuu,
pilvikatto tummana.
Maan pinta täyttyy
valkoisesta lumesta.
Kylmästä ja kauniista.
Sini hohteisesta.
Seesteinen kaamos,
pimeään vaippaan,
kietoo kaiken.
R.S
16.2.1998
Pienuus
Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.
Kaikkiin suuntiin,
tiet auki, minne menen.
Eksynyt,
joko olen.
Kai joku suunnan näyttää.
Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.
Lastuna veden pinnalla.
Keikkuen keveänä,
pärskeiden keskellä.
Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.
Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.
Kellun ,kellun.
En suostu uppoamaan.
Pärskyttelen,
kauhon,
kohti rantaa.
Elo säteilee,
valaisee minuuteni.
Kokonaan.
Raimo.Sa
30.11.1995
Pakkasaamu
Pakkasaamu,
kirpakan nipistelevä.
Pieninä viiltävinä,
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.
Lumihiutaleet tippuvat,
hiljalleen,
leijuen.
Routaiseen jäätyneeseen maahan.
Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen.
Kuorrutteen korean,
viileän etäisen.
Taivaan värejä värisevän pinnan.
Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.
Lämpö aaltoja tehden,
sieluuni.
Kuvajaisen hehkuvan,
peilistä nään.
Tammikuun aamuna.
Sarastuksen auran,
hehkuun herkkään.
Herätä saan.
Raimo.Sa
23.01.1991
Rakkaus sylissäni
Pupilleilla suurilla katson etsien,
tuijotan ihmismassaan.
Hehkuvat hänen kasvonsa,
näen väkijoukossa.
Loistavat ne hyvyyttä, hellää rakkautta.
Käden heilahdus ja pieni moi.
Sinfonia soi sydämessäni,
kaikuna tunteilleni.
Suuni reunamilla pieni lihas,
nykii onnen nykäisyjä.
Maailmassa ei ole muuta kuin hän ja minä
Riennän kohti, puristan syleilyyn,
jonka voima kertoo tunteideni suuruuden.
Sen mitä sanoilla ei voi kertoa.
Rakkaani.
R.S
27.7.1986
Se on rakkautta
Kostuneet silmät, katsovat hellästi minuun.
Viivähdän hänen ajatuksissaan pienen hetken.
Antaa sanoa mitä sanottavaa minulla on.
Herkkänä kuuntelee kaiken sanomani,
vaikkei ymmärtäisi kuin osan.
Tekee toiveitteni mukaan, hammasta purren.
Rakkauden ilmapallo suurenee joka päivä.
Saan antaa takaisin suurta rakkautta myös hänelle.
Olla hänen arvoisensa.
R.S
12.3.1985
2008/11/07
Joutsen
Joutsen
Lammen tyynellä pinnalla.
Pinta väreilee,
ylväs valkoinen joutsen.
Siiven kärki pintaa hipoen,
kaartaa kohti veden pintaa.
R.S
24.01.2006
Tuuli
Tuuli puhaltaa vienosti ,
pinta väreilee.
Voima yllättää,
voi ylimielisen tuhota kaiken.
Se arvaamaton,
on siksi niin kiehtova tuuli.
R.S
26.7.2007
Kipu
Kipu
Kipu ja tuska jalostaa ihmistä paremmaksi.
Mitä vielä.
Kuka näin sanoo,
hän ei ole kokenut elämässä mitään.
Se alistaa vahvimmankin luonteen,
iskee kuin lekalla molemmille korville.
Laittaa ihmisen hyvin hiljaiseksi ja nöyräksi.
Arka sinusta tulee pelkäät lopulta kaikkea,
eristäydyt ,olet yksin.
Kukaan ei ymmärrä,
vaikka jotkut sanovat että tietävät mitä se on.
Mutta sitä ei voi kuvitella.
Tuskaa ympäri vuorokauden ei hetken taukoa.
Kylmä hiki nousee pintaan.
Vartalo tärisee horkassa,
todellisuus hämärtyy.
Se ei lopu Kipu tulee aaltoina välillä kovenee.
Oppii nauttimaan lievemmästä tuskasta.
Raimo.S
10.8.2007
Pimeys
Pimeys ei mitään,
varovainen valon kajo kaukana,
Tie jatkuu taival pitkä,
tietoisuus.
Aamu tulee meistä.
riippumatta olemme tai emme.
Kiva hengittää olla.
Raimo.Sa
24.01.2006
2008/10/08
Vanha talo
Hirret valittaa painoa pärekaton.
Vanhan talon nurkan kimakka narahdus.
Kiirien tuulettomassa loppukesän lämmössä.
Kimmoten kivistä kaikuna,
poukkoillen jonnekkin.
Pihan reunalla, yhtä vanha vanhus kuin talokin.
Koukkuisella selällä astellen vekkaisesti,
lyhentyneellä askeleella.
Katsellen mennyttä elämäänsä.
Muistojen kirvotessa silmäkulmaan pieninä pisaroina.
Huokaisu, ehtoopuolella jo ollaan pitkän matkaa,
sanoo vanhus.
Rukkaskäden pieni heilautus,
terve vaan ja hyvästi viimeistä kertaa.
Jaksa ei vanhus taloaan asustaa.
Kääntyy hän, tippa silmäkulmasta isonee,
hihalla hän peittää tunteensa.
Hän on mies.
R.S
13.08.2008
Tuuli syksyllä
Puhuri pienoinen.
Kahisuttaa koivunlehtiä jo osittain kellastuneita,
odotellen kylmää tuulta kaukaa pohjoisesta tulevaksi.
Viilentyneessä aamussa,
haistaa syksyn kohta saapuvaksi.
Pienten lintujen laulu jo huomaamatta vähentynyt.
Kirkkaita syyspäiviä odotellessa pienen pakkasen kera.
Nautitaan vielä lämmittävästä sädekimpusta,
joka vielä maahan osuu osittain.
Mieli kirkkaana kohti talvea, loikaten.
R.S
04.09.2008
Pistävä viima
Pistävä viima
Rannalla seisten,
katseella haravoiden ulapan reunaa.
Tuulen tuiskutuksen tunnen ihollani.
Vaahtopäiden pärskeet kastelevat,
Kesällä kaikki oli toisin.
Vesi oli lämmintä ja leppeää.
Samaisessa paikassa nyt viima vihmoo.
Pisarat kuin pienet tikarit,
iskeytyvät kohti kasvoja.
Syksy jo saapunut on,
väri ei ole puista kaikonnut vielä.
Aika harmauden saapuu.
Kirkkaus pääni sisällä,
valaisee polkuani kohti kevättä.
Raimo.Sa
05.09.2008
Utuinen aamu
Utuisen aamun harmahtava hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.
Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.
Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.
Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.
Hehku täyttää solut voimaa täyteen.
Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.
Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.
Huudan aamulle,
elän.
Raimo.Sa
08.09.2008
Puhurin keskellä
Hurmaava pyörteinen pohjoistuuli.
Syksyn viima meitä viileydellään hellii.
Lehtiä kasaa talojen taakse,
hajoittaen tekemänsä taas jälleen.
Iloisena peuhaten pitkin metsiä,
puhuri tuulena selkäni takana.
Tuoden mukanansa jäiset lasit,
jaloissa narisevan kuuran,
nurmen pinnalla.
Raimo.Sa
02.10.2008
2008/10/07
Kiemurteleva puro
Puiden tummuneet lehvästöt.
Varjonsa langettavat pienen puron ylle,
holvikaarena konsanaan.
Kiemurrellen verkalleen virtaava vesi.
Kuljettaa syksyn kellastamia lehtiä kohti unohdusta.
Yhden lehden jo vieneenä,
tulee uusi jatkaen matkaa kaukaisuuteen.
Voima vuodenaikojen siirtää meitä kohti tulevaisuutta,
huomenna jo tämä hetki on historiaa.
Raimo.Sa
10.09.2008
Vihreys kaikonnut
Jo aika tullut on,
puut imeneet elämän lehdistä pois.
Maan uumeniin,
piiloon meiltä.
Vaahteran lehti sahalaitainen,
kurtistunut ja vihreytensä menettänyt.
Loistaen väreillään kuin kullattu lehvästö.
Puut itseään suojanneet talven kolhuja vastaan.
Aloittaen elämänsä kukoistuksen,
keväällä uudestaan.
Raimo.Sa
01.10.2008
2008/02/01
Kuvajainen pirstaleina
Kuvajainen pirstaleina
Kuvajainen pirstaleina
jalan alla narskahtaen,
murentuen pieniksi.
Peilin pirstaleista
kuvan nään.
Minuus tuhansina paloina,
silmiä monta tuijottamassa.
Kokoan paloja vapisevin käsin
hamuan palasia, korjaisin minäni.
Osat liittäisin itseeni,
ehjäksi tulisin eläisin.
Taistelen itsestäni.
Riivin paloja.
Lihani irroitan jaan ystäville.
Kouristuneessa nyrkissäni,
verivana hiljalleen isonee,
koskena vuolaana kohisee.
Puristan siruja kovempaa
jospa ne liittyisivät paineessa yhteen.
Tunnit valuvat kuin hiekka tiimalasin,
verkalleen jyvä kerrallaan.
Pala kerrallaan eheydyn
kasaudun jälleen.
Eläydyn elämään.
Huokaisen pitkään,
täytän kehoni.
Ilmalla jossa mukana suopursun tuoksu,
huumaavan suloisen.
Palat siruina taskussa,
kävelen eteenpäin.
Petäjän takana odottaa
side haavan.
Kaiken tyrehdyttävä.
Rakkaus.
Raimo.Sa
1.2.2008
2008/01/15
Pilkillä
Pilkillä
Jäätä kaikkialla.
Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.
Yksin pilkkijä
valkoisella peitteellä
jäisen kylmässä.
Tunteettomassa suuruudessa.
Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.
Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.
Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.
Läpi jään kaira uppoaa
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.
Istahtaa penkille.
Monta jäälakeutta jo nähnyt
rispaantunut jakkara.
Pilkkinsä upottaa.
Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen
elämää jo nähnyt.
Vartoo ,vartoo
liikettä ongen odotellen.
Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.
Jospa tänään tulisi
saalista makiaa.
Ehkä ei sittenkään.
Kun täällä vaan olla saan.
Raimo.Sa
15.01.2008