Translate

2008/12/19

Hekuman suo

Hekuman suo




Hekuman hetteisellä suolla,
kostealla alustalla horjahtelen, taidetta tehden.

Taidolla miehisyyden.

Reunamilla suon laidan, kiertelen,
astellen selkä suorana.

Katsahdan yläviistoon,
kurkia hyppien suotupsulta toiselle.

Ohuet jalat pitkät ja niin kestävät,
kurjella painoa kannettavanaan jonkun verran.

Tuulen mukana jo kesän kosteuden tuoksu,
lempeästi hellii pilven lailla,
ympärillä taivaltajaa, käsivarret auki syleilyyn .

Sieltä se tulee, vaikka sitä näe vielä, ei.

Himo nousee suosta, sarvipäisenä,
pelättynä hahmona.

Kosteutta tippuen, suorana kuin honka.

Heittäytyä sen vietäväksi,
olla ja nauttia hetkestä, pysäyttää aika.

Himossa kieriskellen.

R.S

30.5.2008

Ihmisyyden voima

Ihmisyyden voima




Riisuttuna.

Mieli avoimena,
kasvot kohti kansakuntaa.

Ajatukset valmiina purkautuakseen,
ryöppynä ihmisten päälle.

Välillä vajoten itsesääliin surkeaan.

Sielu pienentyen pieneksi pavuksi,
veteen lämpöiseen uimaan laitettu.

Ihmisyys ihmisessä, turpoaa taas täyteen kukoistukseen.

Ruumis riepu, myös sielu isona ja vahvana.

Vailla huolia huomisesta.

Silmissä siintää uuden päivän sarastus,
kirkkaana pisteenä verkkokalvolla.

Tervetuloa aamu.


R.S

27.5.2008

Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä



Silmäni haravoivat pellon reunaa.

Tutun linnun, leikkisän siellä nään.

Hyyppä iloinen koikkelehtija,
töyhtöllä pienellä koristeltu lintu.

Kevät rinnassaan siell ilolla hyppelee.

Etsiessään elämän pitäjää rinnan alle.

Odottaessaan päivää uutta.


R.S

21.05.2008

Tuleva tuska

Tuleva tuska



Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.

Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.

Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.

Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.

Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.

Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.

Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.

Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.

Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.

Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.

R.S

16.5.2008

Kevään ihme

Kevään ihme



Vaalea vihreys,
puhkeaa valon helliessä lämmöllään.

Herättelee horroksestaan,
kylmän viileästä uinuvan vehreyden.

Voima pursuaa maan uumenista,
pakottaen kaiken loistamaan komeudessaan.

Vihreä aalto hellii silmiämme.

Ajaudumme iloisuuden portista sisään.

Luonnon ihmemaahan.

R.S

15.5.2008

Joutsen lammella

Joutsen lammella




Suuri valkoinen saapuu

Valkoiset siivenkärjet,
taipuneena vasten ilmavirtaa,
kimaltaen hohtavat siivenreunat.

Puidenlatvojen yli liitäen
etsien paikkaa olla.

Syrjäiseltä lammelta,
paikkansa löytää.

Vihreän kehyksen reunustama Sininen taulu,
heijastaen taivaan värejä.

Uljas suuri valkoinen,
Ikuisen ystävänsä kanssa.

Hallitsee asuinpaikkaa heidän,
kuuluvalla äänellä törähdellen.

Ylväästi uiden,
kaulaansa pitkää venyttäen.

Katsoen kauas vastarannalle.

Siellä se uusi elämä on.


R.S

14.5.2008

2008/12/18

Joulun matka

Joulun matka


Reki vanha,
Monta matkaa jo nähnyt.

Karhun nahka matkaajien,
yllä lämpöä tuomassa,
tuulen suojana kenties.

Kohti joulukirkkoa matkaa
natiseva vanha kulkupeli.

Vanha ruuna hitaasti vetää,
ikä painaa jalkoja sen.

Mäntymetsän halki tie vie.

Lunta vähän kaikkialla.

Jalaksen alla punainen viiva piirtyy, 
puolukat litistyneet, 
reen reitin merkkaavat.

Mutkitellen puiden välistä,
Kirkkotie jo näkyy,
kalmisto taka viistoon jää.

Kiviaita massiivinen reunustaa,
reittiä kirkolle.

Jätkän kynttilät,
tervaksesta tehdyt,
loimottaa punertavaa hodettaan.

Tuoden valoa,
reitille kohti puista vanhaa kaunista kirkkoa.

Huone harras,
valaistu hämy valoon.

Vanhalle puulle tuoksahtava,
tuoksuvilla kynttilöillä täytetty.

Hetki hiljentyä, 
kuunnella.

Ajatus viivähtää papin sanoissa,
joulurauhaa ja mieltä iloista.

Hakattu nauloilla ristille,
murhattu.

Iloita sanoo hän saarnastuolista,
hämmennys aatoksissani viivähtää.

Ymmärrän sielussain,
merkityksen saarnan.

Matka jatkuu takaisin,
kohti lämmintä kotia joulukoristeista.

Punaista ja vihreää.

Kimallusta.


Raimo.Sa
13.11.2007

Hellyys

Hellyys



Pää painautuneena kainaloosi,
hiukset sekaisin.

Hetken hiljaa kuuntelen hengitystäsi.

Tasaisen huriseva, kuin kehräävä kissa.

Tuijotan kiinni painautuneíta luomiasi,
pientä nenääsi.

Peitto puolittain päälläsi,
huokuen hellyyttä.

Käsi ojentuneena peiton alta
kurotellen rakkautta sormiin hentoihin.

Hellyyden suuruutta ihmetellen,
pieni puro tullen silmäkulmaani.

Tippuen tyynylle pisara rakkautta.

R.S
13.2.2008

Joulun kiire

Joulun kiire



Ihmiset otsasuoni pullottaen juoksevat.

Kiire, kiire.

Lahjat loppuu kaupoista,
tuskainen ilme kasvoilla.

Hiki tippuu otsalta.

Noro valuu pitkin nenän vartta.

Silmät pullottaen,
verenpaine katossa.

Saada kaikki,
kaikkiko maailman lahjat.

Ostettua, vaiko saada
kaikki valmiiksi.

Hulluutta.

Istun hyvällä kahvilla,
iso kakkupala edessäin.

Kiirettä ei laisinkaan.

Lopetin sen,
en kiirehdi en.

Katselen merenä vellovaa kansaa,
joka etukenossa,
kuin kovassa tuulessa.

Ruuhkassa eteenpäin puskee,
ihmismeri tää.

Naurahdan.

Maailman loppuko tulossa.

Kaikkea runsain mitoin,
tavaraa,
rihkaman ryönää,
nurkat täynnä,
hyllyt notkuen.

Oravanpyörä pyörähtää,
kiihtyen.

Uusi sukupolvi tekee
samaa.

Kaikki tulee joka vuosi,
taas uudestaan.


Raimo.Sa
23.11.2007

Joulun tunnelma

Joulun tunnelma



Kuusen kynttilät,
vihreään puuhun istutetut,
tuikkien valoa tuovat pirttiin tummaan.

Illan hämärtyessä väki kiireinen, 
kaiken jo valmiiksi saanut.

Kinkun tuoksu päihdyttää,
se huumaavan herkullinen,
kystä kyllä.

Kaneli leivonnaisten.

Vehnästen tuoksun,
leijaillessa kohti.

Herkkua tietää,
illan hämyssä.

Kahvin tuoksukiekura,
tavoittaa jo koko väen.

Kerääntyy kaikki pirtin pöydän ympärille.

Odotamme isäntää,
juhlat voisi jo alkaa,
pieni väki jo huokaa.

Yksi puuttuu,
vaari vanha kumarainen,
missään ei näy.

Tupaan pölähtää isäntä ja tokaisee,
aloitamme vaikka vaaria ei näy.

Syömme herkkuja pöydän,
tunti toisensa jälkeen.

Ovi narahtaa,
kumarainen pukki,
virttyneessä palttoossa,
keskelle tupaa askeltaa.

Lapset ryntää ympärille,
lahjoja paljon saavat,
muut hymyilevät,
innolle lasten.

Pukki poistuu,
lahjapaperit rapisee,
väki innolla kiinni käy koreisiin paketteihin.

Vaari tuli jostain selän taakse,
ka lapsoset kukas lahjoja tuonut teitill.

Pukki,
lapsoset kuorossa huutaa,
silmät kiiluen.


Raimo.Sa
26.11.2007

Himmenee päivä

Himmenee päivä



Päivän kirkkaus himmentyen,
hämärään taittuen.

Valonsäteiden jäädessä
pihlajakehrääjän ruskean siiven alle.

Hämäryyden lisääntyessä kohti pimeyttä.

Yö musta, saavuttaa kaiken.

Syleilee se tummilla käsivarsilla,
meitä hellään huomaan.

Aamun heikkona hetkenä.

Raottaa pihlajakehrääjä siiven reunaa,
päästäen valoa pimeyteen.

Uuden kukoistuksen alkuun.

R.S

17.3.2008

Himottu rakkaus

Himottu rakkaus


Himokkaasti hamuamme
rakkautta suloista,
happaman karvasta.

Onnen kyyneleitä
odottelemme vierähtämään
poskipäille hehkuville.

Silmissä loistaa timantit,
taittaen värit maailmankaikkeuden.

Autuaana hymyilemme
huulillamme halukkailla
rakkautta rinnallemme.

Puristaen lujasti käsillä voimakkailla
pitäen kiinni kuin elämä loppuisi,
irti päästyään heti otteen pettäessä.

Rakkauden suurentuessa
hukumme suuren sydämen alle.

Rakkaus kasvaa suuremmaksi
kuin kuu taivaalla.

Rakkauden polun lyhyys yllättää
se on meissä.

Rakastaen itseään
voimme rakastaa toisia

Ilman kahleita.

Täysillä.

R.S
29.01.2008

Himossa roikkuen

Himossa roikkuen




Himo roikkuen pilvenreunan alla,
pitkillä kynsillä, pitäen taivaanhattarasta kiinni.

Tunteiden tuskassa kieriskellen.

Tunteiden meri käy ylitse,
hukuttaa se himottoman.

Rakkauden polte kuvetta kuumentaen,
liekkinä lepattaen, valaisten.

Veri kuumana kohisten vartalossa rakastuneen.

Kostuneilla silmillä, katson sumuharson takaa rakastaan.

Kaipauksen tuli polttaa sormia varomattomia.

Ote luja pitää rakkaan lähellä,
Siinä vierellä hän kipunoita lennättäen kohti taivaita.

Käsi kouristuneena hamuaa onnen hehkuvia kekäleitä

Hehku tunteiden, välillä hiipuu,
vaan pienellä puhalluksella.

Se roihahtaa taas.

Loimottaa se kuumempana kuin koskaan.

Suurentuen maailman yli lentäväksi paloksi.



R.S

28.2.2008

Hetki

Hetki


Hetki elämässä


Elon rauhaisuus,
ihanuus, pettävä alusta.
pohja hyllyvä heittelee meitä.
Pettävää harhaa nykyisyyden.

Hetki pienoinen
kaiken muuttaa voi.

Elämänlanka
ohut ja heiveröinen
kannattelee ihmispolon.

Tulee kohtalo kohti
kiinni ottaa, musertaa.

Lyö kämmenellä
sattuu.

Kipu säteilee

Aika muuttaa kaiken,
mieli unohtaa ihanasti,
siloittaa.

Kultaa muistot

Kunnes taas kohtalo heilahtaa.

Muistuu mieleen
kokemukset nuo.

Kirvelevät tunnot
kivuliaat tilanteet,
satuttavat.

Menneisyyden
ympyrä kietoutuu
tulevaisuuteen.

Kaikki alkaa
taas uudelleen.

R.S
14.11.2007

2008/12/10

Matkamme valossa

Matkamme valossa



Valo väreillen kultaa,
kimalluksessa matkaamme.
Polkumme polveilevan, maastoa mukaillen.

Liitäen irti maasta jalka keveänä.

Auringon reunustama retki,
ihmisyyden kasvuun.
Ajan tiimalasin loppu hetkessä.


R.S
21.11.2008

Utuinen valo

Utuinen valo



Utuisen valon hämärään.

Maisema taittuu illan reunassa,
valosta vähäisestä.

Värit sulautuvat yhteen,
mehevän reheviä muotoja maisema täynnä.

R.S
26.11.2008

Katse kauas tulevaan

Katse kauas tulevaan




Ahavoituneet kasvot,
katsoen kohti ajatonta tulevaisuutta.

Aamun sarastukseen silmät,
näkevät vielä huomenen.

Hiljalleen kohoava kirkkaus,
työntää tieltään pimeyden.

Valossa elää elämä.

Ilmassa auringon säteet tanssivat,
valssia tuulen kanssa.

R.S
27.11.2008

Äänetön huuto

Äänetön huuto



Hiljainen huuto.


Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.

Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.

Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.

Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.

Aivan yksin.


R.S
01.12.2008

Tanssi valolle

Tanssi valolle




Valottoman ajan tango.

Sielussamme soi tulisen taipuisana.

Rytmimme soljuu elämän lanteiden keinunnan tahtiin,
Liukuen pitkin pintaa lakattua.

Notkeilla polvilla hymyillen.

R.S
02.12.2008

Kyynel lumisateen

Kyynel lumisateen


Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.

Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.

Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmänkulmaan tippuvia pisaroita.

Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.

Maan kamara vihreänä, kuin odottamassa uutta kevättä.

Talvikaan ei vielä ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.

Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä


R.S
05.12.2008

Hento ote

Hento ote




Kasvojen iholla viipyilevä,
silkkinen hipaisu.

Voimakkaat kädet kietoutuneena,
sinun hentojen sormiesi ympärille.

Rakkauden lämmön siirtyminen,
aaltoina ihojemme kautta.

Hetki hiljaa, kaikki pysähtyy ja sanottu on,
huulemme eivät liikkuneet.

Olemme kahdestaan tässä ajassa, vain me,
ei ole kuin tämä hetki välillämme.

Rakkaus syvenee otteemme voimistuessa.

R.S
10.12.2008

2008/12/09

Se saapui sittenkin

Se saapui sittenkin




Nietos toisensa päälle kasaantuu,
Muokaten maisemaa.

Pakkasen nipsauttaessa pienet pisarat,
kiteiksi lasin pinnalle taideteoksen luoden.

Aatos lennossa tuulien mukana,
ei niin vapaana, mutta vapautettuna elämään.

Hengitän keuhkopurjeet täyteen elävää ilmaa,
jonta harva kahlita voi.

Seisoa hyvä on vasten pohjoistuulta,
kuin kivenä mutta elävänä.

Nauttia ja tuntea luonnonvoimien temmellystä.

Olla osa tätä hetkeä, ajatella.

R.S
09.12.2008

2008/11/28

Elämän polulla

Elämän polulla


Laahustaen tietä elämän,
välillä loikkien joskus hitaammin.


Matkan tuoksuja nuuhkien.

Tie pitkä ehkä, kuka tietää.

Jospa se on lyhyt, mitäs sitten.

Toivotaan niin toivotaan,
että elämän täyteinen ainakin olisi,
eloni matka täällä.


Paljon nähdä saan kokea onnea,
autuutta ehkä suruakin,
mutta elämää sekin on.


Elon päivinä ihanina,
päivän paisteessa kävellen.


Aistini terävinä,
havannoin ympärillä olevaa maailmaa.


Siitä kirjoitan taitoni rajapinnalla.

Välillä tippuen, mutta aina ylös nousen ja jatkan vaan.

Loikkien metsän välistä aukealle,
jossa aurinko lämmittää, Ruhoani kankeaa.



R.S
26.2.2008

Halaus

Halaus



Voima läheisyyden.

Kaiken anteeksiantava,
rakastettava halaus.

Aidoilla tunteilla ladattu
rakkauden purkaus.

Hellä hetki pienessä maailmassa.

Kukkakimppu kädessä,
odottamassa kultaansa.

Ajankulun unohtaneena,
kenkäänsä siirrellen.

Maailma kaikonneena
ympäriltäni.

Kirkastuen silmä,
leiskuten katse näkee.

Hänet.




R.S
12.2.2008

Avanto

Avanto



Rosoiset reunat,
koristaa aukkoa järven kannen.

Talven kylmyys.

Puhaltaa puuskina
vasten kasvojani.

Vesi pienellä laineella,
aukossa väreilee.

Lihani sinne upotan
veteen viileään.

Kirvoittavan virkistävään.

Vereni liikkeelle
syöksyen kohti pintaa ihon.

Rakkaudesta kylmään
nautin kellua.

Hiljaisuus ei mitään,
itseni ja maailmankaikkeus.

Liityn saumattomasti
maan yhteyteen.

Tunnen liikkeet virtaavan veden.

Huokaisee planeetta,
kuulen sen sieluni korvilla.

Lämpöisyys ympäröi minuutta.

Uppoudun veteen.

Nautin.

Tyhjyydessä minuus ja luonto,
herkuttelen tunteella.

Ajatukset ja minä.

Aika ei kulu,
sitä on loputtomiin.

Vesi on kuumaa
se lämmittää.

Jään päällä pakkanen paukkuu,
vihmoo kylmä tuuli.

Takaisinko kellumaan.

Autuuteen.

R.S
17.01.2008

Elossa

Elossa


Elän elämääni.

Elämättä elävänä.

Elossa elävässä elämässä.

Elämää elossaolevassa
elävässä eliössä.

Elossa elävä elämä,
eloaan elää.

R.S
11.01.2008

Armoton

Armoton


Kirjainta taivutan

Sanan käännän kuin haluan
Taivutan sen solmuun.

Riimittelen tai en.
Rikon lauseen.

Silmissäni loistaa aurinko.
luovuus

Kuuma se on
polttaa reijän taivaan kanteen.

Sieluni palo voimakas on

Kuumempi kuin taivaankappale
Hohtavan kirkas.

Aurinko.

Voiko katseeni tuhota kaiken.
tiedä en.

Kukaan kurkistanut ei ole
syvälle minuun.

Nähnyt sinne
missä minuus.

Piilossa pidän sieluain.

Kivipaaden, raskaan alle
olen säilönyt sen.

Ikuisiksi ajoiksi piiloon
tiedä en.

Ehkä joskus

Avaudun.


R.S
29.10.2007

Heinä

Heinä


Hento heinä taipuneena,
vesipisaran painosta.

Maata viistäen.

Alla sen, etana
hitaasti kiiruhtaa
Kiire sillä on.

Suojaan ehkä
matka etene ei.

Kostea heinä hidastaa.

Elämä kiinni nopeudesta
saaliina vaiko ei.

Ohi kiiruhtaa kuoriainen
vauhti huimaa
kuin etananalla.

Hetken kestää elämä sen
aika ikuisuus etanalle.

Meille hetki vain.

Kumpana olla haluaisin
mietin.

Pitkään tuumaan, ajattelen.

Tälläisenä kai olla pitää.

Kirjoitella kauneudesta.

R.S
09.10.2007

2008/11/12

Perholla

Perholla


Vavan värähdys,
ilmassa viuhuva siima ääntelee.


Kosken pauhu veden pyörteet 
hurjimukset ja kaikki.

Kuuleeko perhomies mitään, ei , 
keskittyminen täydellistä

ainoastaan vapa, käsi, siima, 
lentävä perho

ja vakaa katse seuraa vieheen liikkeitä, 
koko ajan. 



R.S
15.08.2005

Jäljet kuutamossa

Jäljet kuutamossa


Hiljaisuus

Lumisella metsätaipaleella,
kuun valaisemalla pinnalla.

Yksinäisen jäniksen jäljet
pieninä kiemurtelee.

Ääntä ei kuulu.

Hiljaisuus.


R.S
24.01.2004

Koskikara

Koskikara


Osittain jäätyneen,
kosken partaalla.

Vesi höyryää,
pakkas aamuna.

Jään reunalla,
koskikara villisti hyppelee.

Välillä sukeltaen,
hyiseen koskeen.

Löytääkö se ravintoa ehkä,
en tiedä.

Iloista touhua näyttää riittävän.

Hyisessä koskessa.


R.S
06.01.2005

Jääkenttä

Jääkenttä

Jääkenttä hiljainen,
ääretön.

Avara luonto kutsuu huutaen.

Sanatonta metsämiestä
hän kuulee kaiken.


R.S
14.2.2003

Kirkkaus

Kirkkaus


Aurinko kimaltelee pisteinä,
hohtavan hangen pinnalla,

Kirkkaus sen,
silmiä häikäisee.

Mutta,
siitä huolimatta

Lämpöisyys.

Kevään tuulen,
mukana tulee.

Kuiskien.



R.S
18.03.2003

Pahuus

Pahuus


Paha meissä.

Missä se on.

Kuka istuttanut,
pahuuden siemenen,
meihin ihmisiin.

Kitkin sen pois,
kun rääkäisin tässä,
maailmassa.

Synnyin viattomana.

Ehkä.

Jatkoin siitä,
mitään en muuttanut,
minässä.

Yksinäiseltä elo,
joskus tuntuu,
kuin olisin ainoa,
ajatuksieni kanssa.

Kaikki muut,
rahan perässä.

Tavoittelemassa omaa etua,
valtaa lisää.

Miksi ,mitä se hyödyttää.

Kaikki on katoavaista,
mitään emme matkalle,
mukaan saa.

Jää kaikki se jälkeemme,
tulevien polvien,
tappelun kohteeksi.

Veri lentää kun ei vielä,
multaa päälle saatu.

Perinnön jako karmea,
alkanut on.

Pahuus.

Meissä.


R.S
30.04.2000

Sydäntalvi

Sydäntalvi


Kuurainen puu,
pakkasta.

Routa syvällä,
Sydäntalvi.

Suomen luonto,

Osittain koskematon
näyttää parhaimpansa.

Pieni talitiainen

Nopeasti liikkuen etsii ruokaa,

Joku laittanut maittavan talipallon ,
herkkua parasta.

Lie se pienen linnun mielestä.


R.S
09.02.2002

Talvi

Talvi


Lumi hiutaleet
hiljalleen leijuvat.

Alhaalla roikkuu,
pilvikatto tummana.

Maan pinta täyttyy
valkoisesta lumesta.

Kylmästä ja kauniista.

Sini hohteisesta.

Seesteinen kaamos,
pimeään vaippaan,
kietoo kaiken.


R.S
16.2.1998

Pienuus

Pienuus


Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.

Kaikkiin suuntiin,
tiet auki, minne menen.


Eksynyt, 

joko olen.

Kai joku suunnan näyttää.

Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.

Lastuna veden pinnalla.

Keikkuen keveänä,
pärskeiden keskellä.

Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.

Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.

Kellun ,kellun.

En suostu uppoamaan.

Pärskyttelen,

kauhon,
kohti rantaa.

Elo säteilee,
valaisee minuuteni.

Kokonaan.


Raimo.Sa
30.11.1995

Pakkasaamu

Pakkasaamu


Pakkasaamu,
kirpakan nipistelevä.

Pieninä viiltävinä,
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.

Lumihiutaleet tippuvat,
hiljalleen,

leijuen.

Routaiseen jäätyneeseen maahan.

Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen.


Kuorrutteen korean,
viileän etäisen.

Taivaan värejä värisevän pinnan.

Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.

Lämpö aaltoja tehden,
sieluuni.

Kuvajaisen hehkuvan,
peilistä nään.

Tammikuun aamuna.

Sarastuksen auran,
hehkuun herkkään.

Herätä saan.


Raimo.Sa
23.01.1991

Rakkaus sylissäni

Rakkaus sylissäni



Pupilleilla suurilla katson etsien,
tuijotan ihmismassaan.

Hehkuvat hänen kasvonsa,
näen väkijoukossa.

Loistavat ne hyvyyttä, hellää rakkautta.

Käden heilahdus ja pieni moi.

Sinfonia soi sydämessäni,
kaikuna tunteilleni.

Suuni reunamilla pieni lihas,
nykii onnen nykäisyjä.

Maailmassa ei ole muuta kuin hän ja minä

Riennän kohti, puristan syleilyyn,
jonka voima kertoo tunteideni suuruuden.

Sen mitä sanoilla ei voi kertoa.

Rakkaani.



R.S
27.7.1986

Se on rakkautta

Se on rakkautta


Kostuneet silmät, katsovat hellästi minuun.

Viivähdän hänen ajatuksissaan pienen hetken.

Antaa sanoa mitä sanottavaa minulla on.

Herkkänä kuuntelee kaiken sanomani,
vaikkei ymmärtäisi kuin osan.

Tekee toiveitteni mukaan, hammasta purren.

Rakkauden ilmapallo suurenee joka päivä.

Saan antaa takaisin suurta rakkautta myös hänelle.

Olla hänen arvoisensa.


R.S
12.3.1985

2008/11/07

Joutsen


Joutsen


Lammen tyynellä pinnalla.

Pinta väreilee,
ylväs valkoinen joutsen.

Siiven kärki pintaa hipoen,
kaartaa kohti veden pintaa.





R.S
24.01.2006

Tuuli

Tuuli


Tuuli puhaltaa vienosti ,
pinta väreilee.

Voima yllättää,
voi ylimielisen tuhota kaiken.

Se arvaamaton,
on siksi niin kiehtova tuuli.




R.S
26.7.2007

Kipu

Kipu


Kipu ja tuska jalostaa ihmistä paremmaksi.

Mitä vielä. 
Kuka näin sanoo,
hän ei ole kokenut elämässä mitään. 


Se alistaa vahvimmankin luonteen,
iskee kuin lekalla molemmille korville.


Laittaa ihmisen hyvin hiljaiseksi ja nöyräksi.

Arka sinusta tulee pelkäät lopulta kaikkea,
eristäydyt ,olet yksin.


Kukaan ei ymmärrä,
vaikka jotkut sanovat että tietävät mitä se on.


Mutta sitä ei voi kuvitella. 

Tuskaa ympäri vuorokauden ei hetken taukoa.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Vartalo tärisee horkassa,
todellisuus hämärtyy. 


Se ei lopu Kipu tulee aaltoina välillä kovenee.

Oppii nauttimaan lievemmästä tuskasta.




Raimo.S
10.8.2007

Pimeys

Pimeys 


Pimeys ei mitään ,
varovainen valon kajo kaukana,

Tie jatkuu taival pitkä, tietoisuus.

Aamu tulee meistä.
riippumatta olemme tai emme.

Kiva hengittää olla.


R.S
24.01.2006

2008/10/08

Vanha talo

Vanha talo



Hirret valittaa painoa pärekaton.

Vanhan talon nurkan kimakka narahdus.

Kiirien tuulettomassa loppukesän lämmössä.

Kimmoten kivistä kaikuna,
poukkoillen jonnekkin.

Pihan reunalla, yhtä vanha vanhus kuin talokin.

Koukkuisella selällä astellen vekkaisesti,
lyhentyneellä askeleella.

Katsellen mennyttä elämäänsä.

Muistojen kirvotessa silmäkulmaan pieninä pisaroina.

Huokaisu, ehtoopuolella jo ollaan pitkän matkaa,
sanoo vanhus.

Rukkaskäden pieni heilautus,
terve vaan ja hyvästi viimeistä kertaa.

Jaksa ei vanhus taloaan asustaa.

Kääntyy hän, tippa silmäkulmasta isonee,
hihalla hän peittää tunteensa.

Hän on mies.



R.S

13.08.2008

Tuuli syksyllä

Tuuli syksyllä





Puhuri pienoinen.

Kahisuttaa koivunlehtiä jo osittain kellastuneita,
odotellen kylmää tuulta kaukaa pohjoisesta tulevaksi.

Viilentyneessä aamussa,
haistaa syksyn kohta saapuvaksi.

Pienten lintujen laulu jo huomaamatta vähentynyt.

Kirkkaita syyspäiviä odotellessa pienen pakkasen kera.

Nautitaan vielä lämmittävästä sädekimpusta,
joka vielä maahan osuu osittain.

Mieli kirkkaana kohti talvea, loikaten.



R.S

04.09.2008

Pistävä viima

Pistävä viima




Rannalla seisten,
katseella haravoiden ulapan reunaa.

Tuulen tuiskutuksen tunnen ihollani.

Vaahtopäiden pärskeet kastelevat,
Kesällä kaikki oli toisin.

Vesi oli lämmintä ja leppeää.

Samaisessa paikassa nyt viima vihmoo.

Pisarat kuin pienet tikarit,
iskeytyvät kohti kasvoja.

Syksy jo saapunut on,
väri ei ole puista kaikonnut vielä.

Aika harmauden saapuu.

Kirkkaus pääni sisällä,
valaisee polkuani kohti kevättä.



R.S

05.09.2008

Utuinen aamu

Utuinen aamu




Utuisen aamun harmahtava hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.

Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.

Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.

Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.

Hehku täyttää solut voimaa täyteen.

Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.

Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.

Huudan aamulle, elän.



R.S

08.09.2008

Puhurin keskellä

Puhurin keskellä



Hurmaava pyörteinen pohjoistuuli.

Syksyn viima meitä viileydellään hellii.

Lehtiä kasaa talojen taakse,
hajoittaen tekemänsä taas jälleen.

Iloisena peuhaten pitkin metsiä,
puhuri tuulena selkäni takana.

Tuoden mukanansa jäiset lasit,
jaloissa narisevan kuuran,
nurmen pinnalla.


R.S
02.10.2008

2008/10/07

Kiemurteleva puro

Kiemurteleva puro



Puiden tummuneet lehvästöt.

Varjonsa langettavat pienen puron ylle,
holvikaarena konsanaan.

Kiemurrellen verkalleen virtaava vesi.

Kuljettaa syksyn kellastamia lehtiä kohti unohdusta.

Yhden lehden jo vieneenä,
tulee uusi jatkaen matkaa kaukaisuuteen.

Voima vuodenaikojen siirtää meitä kohti tulevaisuutta,
huomenna jo tämä hetki on historiaa.


R.S
10.09.2008

Vihreys kaikonnut

Vihreys kaikonnut



Jo aika tullut on,
puut imeneet elämän lehdistä pois.

Maan uumeniin, piiloon meiltä

Vaahteran lehti sahalaitainen,
kurtistunut ja vihreytensä menettänyt.

Loistaen väreillään kuin kullattu lehvästö.

Puut itseään suojanneet talven kolhuja vastaan.

Aloittaen elämänsä kukoistuksen,
keväällä uudestaan.


R.S
01.10.2008