Translate

2008/10/08

Vanha talo

Vanha talo



Hirret valittaa painoa pärekaton.

Vanhan talon nurkan kimakka narahdus.

Kiirien tuulettomassa loppukesän lämmössä.

Kimmoten kivistä kaikuna,
poukkoillen jonnekkin.

Pihan reunalla, yhtä vanha vanhus kuin talokin.

Koukkuisella selällä astellen vekkaisesti,
lyhentyneellä askeleella.

Katsellen mennyttä elämäänsä.

Muistojen kirvotessa silmäkulmaan pieninä pisaroina.

Huokaisu, ehtoopuolella jo ollaan pitkän matkaa,
sanoo vanhus.

Rukkaskäden pieni heilautus,
terve vaan ja hyvästi viimeistä kertaa.

Jaksa ei vanhus taloaan asustaa.

Kääntyy hän, tippa silmäkulmasta isonee,
hihalla hän peittää tunteensa.

Hän on mies.



R.S

13.08.2008

Tuuli syksyllä

Tuuli syksyllä





Puhuri pienoinen.

Kahisuttaa koivunlehtiä jo osittain kellastuneita,
odotellen kylmää tuulta kaukaa pohjoisesta tulevaksi.

Viilentyneessä aamussa,
haistaa syksyn kohta saapuvaksi.

Pienten lintujen laulu jo huomaamatta vähentynyt.

Kirkkaita syyspäiviä odotellessa pienen pakkasen kera.

Nautitaan vielä lämmittävästä sädekimpusta,
joka vielä maahan osuu osittain.

Mieli kirkkaana kohti talvea, loikaten.



R.S

04.09.2008

Pistävä viima

Pistävä viima




Rannalla seisten,
katseella haravoiden ulapan reunaa.

Tuulen tuiskutuksen tunnen ihollani.

Vaahtopäiden pärskeet kastelevat,
Kesällä kaikki oli toisin.

Vesi oli lämmintä ja leppeää.

Samaisessa paikassa nyt viima vihmoo.

Pisarat kuin pienet tikarit,
iskeytyvät kohti kasvoja.

Syksy jo saapunut on,
väri ei ole puista kaikonnut vielä.

Aika harmauden saapuu.

Kirkkaus pääni sisällä,
valaisee polkuani kohti kevättä.



R.S

05.09.2008

Utuinen aamu

Utuinen aamu




Utuisen aamun harmahtava hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.

Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.

Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.

Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.

Hehku täyttää solut voimaa täyteen.

Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.

Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.

Huudan aamulle, elän.



R.S

08.09.2008

Puhurin keskellä

Puhurin keskellä



Hurmaava pyörteinen pohjoistuuli.

Syksyn viima meitä viileydellään hellii.

Lehtiä kasaa talojen taakse,
hajoittaen tekemänsä taas jälleen.

Iloisena peuhaten pitkin metsiä,
puhuri tuulena selkäni takana.

Tuoden mukanansa jäiset lasit,
jaloissa narisevan kuuran,
nurmen pinnalla.


R.S
02.10.2008

2008/10/07

Kiemurteleva puro

Kiemurteleva puro



Puiden tummuneet lehvästöt.

Varjonsa langettavat pienen puron ylle,
holvikaarena konsanaan.

Kiemurrellen verkalleen virtaava vesi.

Kuljettaa syksyn kellastamia lehtiä kohti unohdusta.

Yhden lehden jo vieneenä,
tulee uusi jatkaen matkaa kaukaisuuteen.

Voima vuodenaikojen siirtää meitä kohti tulevaisuutta,
huomenna jo tämä hetki on historiaa.


R.S
10.09.2008

Vihreys kaikonnut

Vihreys kaikonnut



Jo aika tullut on,
puut imeneet elämän lehdistä pois.

Maan uumeniin, piiloon meiltä

Vaahteran lehti sahalaitainen,
kurtistunut ja vihreytensä menettänyt.

Loistaen väreillään kuin kullattu lehvästö.

Puut itseään suojanneet talven kolhuja vastaan.

Aloittaen elämänsä kukoistuksen,
keväällä uudestaan.


R.S
01.10.2008