Translate

2010/07/29

Pimeys elää

Pimeys elää


Vain kiiluva silmä paljastaa,
yksin yössä et ole.


R.S
29.07.2010

2010/07/28

Huominen

Huominen


Naura onnesi ilmoille.

Hymyile kesken rankkasateen,
huomenna voi jo suru tulla.


R.S
28.07.2010

2010/07/26

Kesän tasapaino

Kesän tasapaino


Kesän hurmaava hetki.

Nenä palaneena,
varpaat viileässä vedessä.


R.S
26.07.2010

2010/07/23

Luut hehkuvat

Luut hehkuvat


Vain kesällä.

Vanhan luita ei,
kylmä kangista.


R.S
23.07.2010

2010/07/22

Ääniä rannoilta

Ääniä rannoilta


Kasvot punaisena rannalla huutaen,
joka niemessä samanlainen.

Voimajuomat veressä kiehuen.

R.S
22.07.2010

2010/07/13

Yksinäinen

Yksinäinen


Silloin olet yksin,
kun et varjoakaan itsestäsi näe.


R.S
13.07.2010

2010/07/12

Lämmin elämä

Lämmin elämä


Kesällä kaikki on iloa.

Nenä palaneena,
kylmä tuoppi edessä.


R.S
12.07.2010

2010/07/06

Näkijä

Näkijä


Hiljaisuudessa,
näet sielusi valon.


R.S
06.07.2010

2010/07/05

Vain sanat jäivät

Vain sanat jäivät



Hänessä musta möykky,
pirullinen hämähäkki.

Otettaan hänen aivoistaan, se kiristää.

Kyntensä tuo mustajalkainen olio,
upottaa yhä syvemmälle.

Hellitä se ei koskaan, voiton vie elämästä.

Toisen ihmisen, loi syövän perkele,
entisen tilalle.

Muutti mielen, kadotti sointuvat sanat.

Eloisat silmät,  täynnä elämää.

Sameaksi teki katseen runoilijan.

Maailma katosi, sanat sisälle jäivät,
mitä mietti hän.

Tuo sointuva sananiekka.

Vähän oli aikaa, paljon jäi tekemättä,
kesken elämä jäi.

Ihmispololla ei sananvaltaa, ole asiaan .

Se tulee, se vie.

Kohtalo ovelle kolkuttaa.

Voimat vähäiset, meillä vastustaa on.

Muut tätä elämää pyörittää.

Kysy ei se meiltä, ei kysy vaikka pyydetään.

Tuli vene,astui hän siihen,
lipui rauhaisan joen verkkaista virtaa myöten,
seesteisen ulapan suureen avaruuteen.

Meni suuri sanataituri,
jälkeensä jätti runot nuo suuremoiset.

Elää hän sanoissa, jotka kirjoitettu on.

Aika menetti merkityksen,
elämään ikuisesti,
jäi hän runouden mestari.

Jokainen aamu on hänen.



R.S
05.07.2010

2010/07/01

Kuiskivat tuulet

Kuiskivat tuulet



Tuulet tuovat viestin kaukaa.

Kuulemmeko kuiskivat sanat,
himmeänä hiljaisuuden varjoissa.

Myrskypilvet vaimentavat, henkien äänet,
kahiseva heinä ääntelee,
sanoja käsittämättömiä,
lausuu vain.

Kostea maa huokailee,
menneisyyden salat.

Tietoisuudemme rajoilla.

Valon repimä pilvi,
päästää päivän keskellemme.

Ringissä istuvat isiemme lapset.

Valaistuneet kasvot,
kirkkaudessa kylpien.

Tietämättä miksi.



R.S
01.07.2010