Pistävä viima
Rannalla seisten,
katseella haravoiden ulapan reunaa.
Tuulen tuiskutuksen tunnen ihollani.
Vaahtopäiden pärskeet kastelevat,
Kesällä kaikki oli toisin.
Vesi oli lämmintä ja leppeää.
Samaisessa paikassa nyt viima vihmoo.
Pisarat kuin pienet tikarit,
iskeytyvät kohti kasvoja.
Syksy jo saapunut on,
väri ei ole puista kaikonnut vielä.
Aika harmauden saapuu.
Kirkkaus pääni sisällä,
valaisee polkuani kohti kevättä.
Raimo.Sa
05.09.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti