Huuto pimeydessä
Käsi tiukasti nyrkissä,
elämä siellä sisällä puristuneena.
Tuijottava katse tyhjyyteen.
Olet yksin, vailla ystävää.
Pieni kirkas helmi,
silmäsi reunalla tuikkien lailla tähtien.
Niin kaukana, mutta silti näkyvissä.
Huuda surusi tähtiyön tummuuteen.
R.S
01.09.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti