Kevään ääni
Sumujen keskeltä,
suuri valkoinen.
Avaten siipensä, koko komeuteensa.
Ilmoille päästäen oman äänensä,
hänen majesteettinsa on saapunt.
Kylmistä kivistä kaikuen,
törähdys torvien.
Kimmoten jatkuvana kaikuna,
yli keväisen järvenselän.
Puhdas, viaton saapunut vieraaksemme.
Tervehtikäämme häntä.
R.S
14.03.2007
2 kommenttia:
Kaunis kuvaus Suomen kansallislinnusta!
Kiitos Sipuliina
Löysin pienestä vihkosesta, tämän vuonna 2007 tekemäni runon ja ajattelin että se sopisi tähän aikaan.
Toki uusiakin on tulossa, luovuus ei pysähdy kevääseen..
Lähetä kommentti