Kiirastuli

Kiirastuli



Sumu metsän päällä.

Puiden siluetit kadonneet,
kosteaan utuun.

Hellien samettisella pehmeydellä,
jykeviä puita.

Kylmän, sinisen kiven takana oli hahmo.

Tummat asut vain kahisivat,
jokin siellä liikahti.

Silmät mustat seurasivat sinua.

Luulit niitä ilmeettömiksi,
mutta ne hehkuivat.

Sulana laavana.

Sielusi kiirastuli kipinöi kiivaana,
hehkuva minäsi odotti,
reittiä ulos vartalosi vankilasta.

Puusta tippui pisara vettä,
sihisten se höyrystyi ihosi pinnalta.

Olit tulessa.


R.S
11.03.2011