Pilvet säteilevät
Pilvet vaaralliset ja tummat,
kaukaa tulivat laskien sateensa päällemme.
Katsahdit katon reunaa.
Tartuit värisevin käsin jääpuikkoon.
Kouristus värähti vartalosi lävitse.
Murskasit palasen jäätä,
muruset tippuivat jalkojesi juureen.
Hämärtyneessä illassa huomasit kätesi hohtavan.
Pelko siivitti tulevia aikoja,
onko mikään enään ennallaan.
Oliko kaikki tämä lopun alkua,
säteilevä jää.
R.S
06.04.2011
Pilvet vaaralliset ja tummat,
kaukaa tulivat laskien sateensa päällemme.
Katsahdit katon reunaa.
Tartuit värisevin käsin jääpuikkoon.
Kouristus värähti vartalosi lävitse.
Murskasit palasen jäätä,
muruset tippuivat jalkojesi juureen.
Hämärtyneessä illassa huomasit kätesi hohtavan.
Pelko siivitti tulevia aikoja,
onko mikään enään ennallaan.
Oliko kaikki tämä lopun alkua,
säteilevä jää.
R.S
06.04.2011
2 kommenttia:
Kiitos kommenteistasi,
molemmista mutta varsinkin siitä minkä kirjoitit isääni koskevaan tekstiin. Se lohdutti enemmän kuin uskotkaan ja ilhadutti enemmän kuin pystyn kertomaan.
Ja on aina ihanaa kuulla että kirjoitan jonkun mielestä hyvin.
Iso kiitos!
ps. runosi ovat aina yhtä kauniita ja eläviä.
Kiitos kehuista, jatkoa on tulossa.
Lähetä kommentti