Leijuen
Yö hiljensi mielesi.
Vartalo keventyi,
lähdit leijumaan kohti unimaata.
Usvan takana oli ranta,
- olit perillä ?
Unta näit hetkisen.
Havahduit kellosi,
kirkkaaseen helinään.
Aika oli nousta,
tähän aamuun.
Jälleen kerran.
R.S
21.09.2011
Yö hiljensi mielesi.
Vartalo keventyi,
lähdit leijumaan kohti unimaata.
Usvan takana oli ranta,
- olit perillä ?
Unta näit hetkisen.
Havahduit kellosi,
kirkkaaseen helinään.
Aika oli nousta,
tähän aamuun.
Jälleen kerran.
R.S
21.09.2011
3 kommenttia:
voisipa jäädä leijumaan pidemmäksi aikaa...
Itsellä on juuri ollut tämänkaltainen fiilis pari viimeyötä.. Pidin runosta kovasti, mm. sen takia että samaistuin siihen. Jatka samaan malliin. :3 (ja vaikka Carrie's db blogin lopetan/lopetin, en silti tietenkään lopeta blogisi lukemista. ei hätää :)).
Moi
Virhe ja Carrie
Kiitos postatuksesta.
Jäämme leijumaan uniaikaan, todellisuus on niin murheellista.
Olen liikuttunut että kosketin teitä molempia sanoillani, teos syntyi omasta fiiliksestä, mutta näytti siltä että muillakin on sanankaltaisia ajatuksia..
Ihanaa syksyä molemmille.
Lähetä kommentti