Polku
Metsän siimeksessä polku.
- Löydettäväksi ?.
Piilossa kanervien alla.
Hukattujen mahdollisuuksien tie.
Suunta se oli elämäsi matkalla,
mutta kadotit välillä päämäärän.
Astuit harhaan hieman,
horjuvilla polvilla.
Vaikka kuunvalo välillä,
pilkisti pilvien reunoilta.
Välähtäen.
Valoa loi hämärään metsään.
Eksyit !
Kosteat silmäsi,
estivät näkemästä,
oikeaa reittiä.
Nyyhkimään jäit kivien päälle.
Yksinäisenä.
R.S
11.11.2011
Metsän siimeksessä polku.
- Löydettäväksi ?.
Piilossa kanervien alla.
Hukattujen mahdollisuuksien tie.
Suunta se oli elämäsi matkalla,
mutta kadotit välillä päämäärän.
Astuit harhaan hieman,
horjuvilla polvilla.
Vaikka kuunvalo välillä,
pilkisti pilvien reunoilta.
Välähtäen.
Valoa loi hämärään metsään.
Eksyit !
Kosteat silmäsi,
estivät näkemästä,
oikeaa reittiä.
Nyyhkimään jäit kivien päälle.
Yksinäisenä.
R.S
11.11.2011
2 kommenttia:
Pidän ajatuksesta, että polku on polku, kanervien peittämänäkin. Välimerkkien käyttöä kyllä vähän ihmettelen. "- Löydettäväksi ?." Tuo välilyönti ennen kysymysmerkkiä häiritsee ja kahden välimerkin käyttö jää vaivaamaan, ihan kuin kirjoittaja ei olisi osannut päättää, onko kyseessä kysymys vai toteamus. Myös sanajärjestystä voisi hieman yksinkertaistaa. Tai sitten olen vain yksinkertaisen ystävä, josta ei kannata välittää:D Hieman horjuvat polvet on sympaattinen ilmaisu ja muutenkin runosi onnistuu koskettamaan.
Moi Hilbert
Kiitos rakentavasta viestistä.
Kuvasin teoksessa epävarmaa ja hukassa olevaa ihmistä. Hän ei osaa sanoa kysyäkkö vaiko toteaa, tai siinä on vielä joku muu asia joka on tämän ihmisen ongelma, vaikeat sanan käänteet ovat minua, näin kyseenalaistan totutut sanojen järjestyksen lauseessa , asiat voi sanoa muullakin tavalla. Tavallaan leikittelen mielikuvien luomisella, saada aikaan ristiriitaa runon aiheen välillä ja sanojen merkityksen.
Siitä olen onnellinen että hipaisin sieluasi pintaa.
hyvää viileyttä odottellessa..
Lähetä kommentti