Nykypäivä
Ohut näyttöruutu.
Viivoja, puhekuplia,
lausuttuja ajatuksia.
Bittikarttana maailmanlaajuisesti,
kaikkien nähtävillä.
Ärtymyksen ilmaisupaikka,
piiloitettu nimimerkki.
Sormet hakkaavat,
väsymättä,
kirjaimilla koristeltuja painikkeita.
Pakonomainen tarve ilmaista itseään,
tuoda julki ajatuksensa.
Tulla nähdyksi,
edes pikkaisen.
Olin täällä, minä kirjoitin nämä sanat.
Olen olemassa hetkittäin,
kun olen kirjautuneena sisään sivustoon.
Elän tuokion,
näyttöruudussa vilkkuen.
R.S
02.05.2013
3 kommenttia:
Mielenkiintoinen, puoli totuudesta. Mitä se toinen puolisko sitten mahtaa olla, sitä en tiedä. Meistä jokainen itse luo sen varmaan - tietäen tai tiedostamattaan.
Tykkäsin tästä.
Terve Carrie
Mukavaa että pitkästä aikaa kommentoit teoksiani, ajattelin onko sanani yhdentekeviä sepustuksia.
Mutta sain herätettyä mielenkiintosi.
Tälläinen pieni havainto aiheesta, medianäkyvyydestä.
Kiitos paljon.
Sanat eivät koskaan ole yhdentekeviä, ei niiden aikanaa pitäisi olla, jos joku ne vain kuulee (tai tässä tapauksessa lukee). Kaikki viestittävät jostain. Äläkä koskaan lopeta kirjoittamista, sinulla on siihen erityinen taito.
Ja tämä runo herätti mielenkiintoni erityisesti, alan ja ajanvietemuotoni pääpainona. Mielenkiintoista lukea mielipide joltain muulta, varsinkin kun se ei ollut yksinkertaistettu.
Kiitos.
Lähetä kommentti