Avonaiset haavat

Avonaiset haavat

Kuulopuheiden mielipahat.

Särkyneet unelmat,
loukattujen mielien muistot,
menneisyydestä.

Syöksyvät harsoisena verhona,
silmiemme eteen.

Olisi kuin se päivä,
on tässä nyt,
jonka halusimme unhoittaa.

Kivien koloihin,
ikuisiksi ajoiksi piiloon.

Mielemme löytää sen aina kummitelemaan,
kun sitä vähiten odottaa.

Uusi rakkaus repi,
vanhat haavamme auki uudestaan.

Valuva sielu itki.

Taas sama,
viiltävä tuska lävistää kehomme.

Kyynel on ystävämme.

R.S
18.09.2013