Haihduimme
Ajatuksen reuna,
hohti himmeästi.
Kirkkaana yksi välähdys.
Aika menee menojaan.
Elämä jättää jälkensä,
rapistumme hiljaa.
Hiljainen sykintä rinnassa.
Mieli ei aina ymmärrä,
emme ole pysyviä.
Ajelehdimme pois,
pilven lailla.
Katoamme taivaanrannan taakse.
Jäämme vain muistoihin,
kellumaan.
Lopulta unohdumme,
kun kukaan ei muista.
Kulkuamme täällä.
R.S
05.02.2014
Ajatuksen reuna,
hohti himmeästi.
Kirkkaana yksi välähdys.
Aika menee menojaan.
Elämä jättää jälkensä,
rapistumme hiljaa.
Hiljainen sykintä rinnassa.
Mieli ei aina ymmärrä,
emme ole pysyviä.
Ajelehdimme pois,
pilven lailla.
Katoamme taivaanrannan taakse.
Jäämme vain muistoihin,
kellumaan.
Lopulta unohdumme,
kun kukaan ei muista.
Kulkuamme täällä.
R.S
05.02.2014
2 kommenttia:
Totta. Elämän harmaus nielaisee meidät emmekä muista. Kukaan ei muista meitä, lopulta. Kaunis, pelottava ajatus. Pidän tästäkin. Paljon. Hyvä sinä.
Moi Ystävä
Kiitos.
Todellisuus elämässä sattuu,
kirvelevä totuus,
jää monelta huomaamatta.
Lähetä kommentti