Translate

2014/02/05

Haihduimme

Haihduimme

Ajatuksen reuna,
hohti himmeästi.

Kirkkaana yksi välähdys.

Aika menee menojaan.

Elämä jättää jälkensä,
rapistumme hiljaa.

Hiljainen sykintä rinnassa.

Mieli ei aina ymmärrä,
emme ole pysyviä.

Ajelehdimme pois,
pilven lailla.

Katoamme taivaanrannan taakse.

Jäämme vain muistoihin,
kellumaan.

Lopulta unohdumme,
kun kukaan ei muista.

Kulkuamme täällä.



R.S
05.02.2014

2 kommenttia:

Kettu Saarinen kirjoitti...

Totta. Elämän harmaus nielaisee meidät emmekä muista. Kukaan ei muista meitä, lopulta. Kaunis, pelottava ajatus. Pidän tästäkin. Paljon. Hyvä sinä.

koboltti.1 kirjoitti...

Moi Ystävä

Kiitos.
Todellisuus elämässä sattuu,
kirvelevä totuus,
jää monelta huomaamatta.