2016/11/07

Aurora

Aurora


Sävel jonka kuulin,
tuli toisesta ulottuvuudesta,
pysäytti kulkuni.

Kosmiset kohinat,
taittuivat säveliksi.

Nuotit lainehtivat ääniaaltojen tyrskyissä.

Korvat olivat hiljaa tärykalvot lepäsivät.

Aallot imeytyivät luista,
sisään mielen syvyyksiin.

Seesteinen minä,
katsoi uusilla silmillä elämää.

Kaikki muu arkipäiväinen on pientä,
tähän verrattuna.


R.S
07.11.2016

Ei kommentteja: