2017/03/28

Elämässä

Elämässä


Kiivas sydän,
läpät vinossa virtaus-suuntaan.

Rasvoittunut veri ahtaissa suonissa,
paineet tähtien korkeudella.

Lihaksissa räjähtävää voimaa,
mieli nuorukaisen,
väräjää iltatuulessa heiluen.

Aika syntymästä tähän hetkeen,
vaikutusta ei lainkaan nopeuteen,
menee kuin höyrykone.

Pitää kovaa ääntä,
päästelee pehmeitä höyryjä.

Nauttii elämästä,
Osaa elää,
kiristämättä hermoja kierteelle.

Tämä on vain yksi kerta täällä.


R.S
28.03.2017

2 kommenttia:

Riikka U kirjoitti...

Kiva runo! Siitä kuuluu jonkinlainen leppoisa helpotuksen huokaus, joka on tervetullut meikäläisen synkkämielisyyteen.

koboltti.1 kirjoitti...

Kiitoksia Riikka
Pientä huumoria vakavaan arkeen, Suupielet kohti taivasta.