Ajatus usvaa

Ajatus usvaa


Haamujen hennot varjot,
hiljaa hiipii valon reunalla.

Kylmä käsi koskettaa ihoa,
väristykset leviävät luuhun asti.

Tietämys että,
toisessa ulottuvuudessa on elämää.

Jota emme koskaan näe.

Hän on siinä, huokaa hiljaa.

Kylmä tuuli käy niskan takana,
pyörteinen hipaisu.

Kylmää ihmistä.

Vaikka tuvassa on lämmintä,

Kävi ja meni samantien pois.

Näkymätön hahmo.


Raimo.Sa
20.12.2018