Niin kaukana

Niin kaukana


Niin minä huusin.

Kaipauksien äänetön karjunta,
kaikui hiljaisuuden hetkeen.

Yksinäisyyden viitalla peitelty pieni sielu,
vaeltaen rakkauden valtatiellä,
hieman eksyneenä yksin.

Minne minä kadotin kanssani kulkevan kulkijan.

Asuu hän kaukana,
kohtaammeko koskaan.

Aika on arvaamaton,
sattumuksien summa.

Odotan vielä hetken,
kärsimätön kun olen.

Mieleni lämpöinen ajatus,
halaa sinua.

Ystävä.


Raimo.Sa
31.05.2019