Sivulause
Elämäsi sivut,
paksujen kansien suojassa.
Pantalukko kiinnitettynä tiukasti,
lukkopesä ruosteessa.
Avain väännettynä melkein poikki.
Sanasi jotka joskus sanoit,
eivät kuuluneet minnekkään.
Vaimea kuiskaus tuulen alla,
suhina peitti kaiken.
Maailma mylvii selkäsi takana.
Olento joka olit on unohdettavissa,
kauas historiaan.
Mitättömäksi pilkuksi,
lauseen väliin.
Kynttilä himmeänä lepattaa pöydällä.
Raimo.Sa
16.03.2021
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2021/03/16
Sivulause
Tunnisteet:
Ajan lyhyt historia,
Arkirealismia,
Elämä itse,
Mielen voimaa,
Runo,
Suljettu,
Toinen todellisuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti