Odottamaton
Kun polvet notkuu,
suru on herkkänä vartalossa.
Hipaisu tuonpuoleista.
Väreilee liha,
onnetonta aikaa.
Kaiken sen keskellä,
soittaa ystävä.
Kysyy kuinka jaksat,
mitä kuuluu elämäsi arkeen.
Nielaisin kieleni syvälle.
Olin vain hiljaa,
sanattomana.
Mykistyin yllätyksestä.
Raimo.Sa
26.04.2021
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti