Montussa
Haaveet on,
haudattu unelmien syvään kuoppaan,
ajaksi jota emme tiedä.
Koittaako hyvä huominen,
joskus ehkä.
Aika vain venyy pitkäksi.
Odottavan tuskainen hiki,
pisaroi otsalla.
Kukan lehdet saavat kosteutta.
Kello kulkee hitaasti,
sitä tuijottavan mielessä.
Valo miksi et pilkistä silmiimme,
olemme niin syvällä,
ettei se tavoita ihmistä.
Raimo.Sa
03.06.2022
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2022/06/03
Montussa
Tunnisteet:
Ajan lyhyt historia,
Arkirealismia,
Elämä itse,
Ihminen,
Odotamme,
Pimeys,
Runo,
Toinen todellisuus,
Tuskaa,
Unelmissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti