Hetki aikaa
Sano sana.
Huuto.
Mölinää rantakaislikossa.
Aurinko laskee,
punainen hetki horisontissa.
Viipyilevä viileys ihon pinnassa,
nahkani elää vielä,
tunnen jotain.
Pieni aalto vyöryy kohden rantakiviä,
Liplatus kuuluu tärykalvolla.
Valkoinen hammas puree eväsleipäää,
Pieni hörppy pullosta.
Neste,
tippa elämää.
Takapuolen alla viileä kivi,
istun tukevasti.
Tuuli ei heiluta lihaani.
Onnellisuus oli tässä hetkessä.
Illan lineaarinen liike kohti yötä.
Aamu huhuilee tulevassa,
se tulee sieltä kurkistellen.
Raimo.Sa
15.07.2022
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2022/07/15
Hetki aikaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti