Sanaton suu

Sanaton suu


Tämä aika kuluttaa,
myös kuollettaa inhimillisyyden.

Musta varjo lepattaa,
alla kuoleman.

Sota riehuu ja laajenee.

Se pieni murunen,
ihmisyyttä tai armoa.

Kadotettu ominaisuus,
ehkä ei palaa koskaan takaisin.

Sielu nyrjähtänyt lopullisesti,
kaikki tämä on liikaa.

Voiko ihmisistä sanoa,
koskaan mitään hyvää.

Tuhoaa elämän mahdollisuuden,
ilman sotaakin.

Historiasta ei ole opittu,
yhtään tärkeää asiaa.

Sama toistuu aina vain.

Kollektiivinen tyhmyys,
loistaa kirkkaana.

Sukupolvesta toiseen.

Vuosisadat vain vaihtuvat.

Surua.

Kasapäin menetyksiä.

Tuhottu maapallo.


Raimo.Sa
11.06.2024