Kaamos sielussa
Mitä sitten jos,
kaamos hiipii taivaanrantaan.
Niin sen pitääkin.
Mutta jos mieleen,
pesiytyy sama asia.
Kaikki on huonosti.
Silmissä hämärä tuijotus,
sielu sykkii puolella teholla.
Veretön pää,
varpaat punaiset.
Elämä raahautuu eteenpäin ontuen hitaasti.
Lihaksissa vetämätön raukeus,
istuu vain nojatuolissa ja tuijottaa.
Tajuamatta mitään,
ajatus lensi ovesta karkuun.
Hiljaa hiipuu aika.
Verhot on vedetty ikkunan eteen.
Sytytä valot.
Kytkin siinä oikealla.
Raimo.Sa
19.11.2024
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2024/11/19
Kaamos sielussa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti