Kotipaikkani
Lämmin tuulahdus.
Jäännös kuumuutta,
eletystä kesästä.
Se ollut viileä aika,
siirtyi unohduksen muistoihin.
Nautittu on ajasta koko sielulla.
Jota eletään,
vaikka se on mitä on nyt.
Kauneus luonnossa,
joka kerta se on suuri ihmetys.
Saamme katsoa vihreää kauneutta.
Vapaana virtaavia jokia.
Upeita auringon laskuja.
Aamulla orastavaa,
valon siivilöitymistä puiden lomasta.
Orava oksalla availee raukeita silmiään,
uuteen aamuun.
Se rauha ja hiljaisuus.
Sielu lepää tässä ajassa onnellisena.
Hyvä paikka maapallolla olla ja elää.
Hengitän nyt armollista elämää,
liikun ja katson maisemaa.
Raimo.Sa
05.09.2025
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2025/09/05
Kotipaikkani
Tunnisteet:
Arkirealismia,
Elämän arvostukset,
Ihminen,
Kauneus,
Luonto,
Onnellinen aika,
Rauhaa,
Runo,
Tämä aika,
Vihreys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti