Pakkopullaa
Pakotettu yhteiskunta,
kaikki valmiiksi pedattu.
Ihminen ei ole mitään.
Kuljit, katselit, hengitit.
Oliko se vapaaehtoista,
teitkö niin omasta halusta.
Oliko takana yleiset normit,
elämän kulusta.
Haaveilitko onnellisesta ajasta,
elämän keskellä.
No ehkä se ei toteutunut.
Teit niinkuin käskettiin.
Vanhemmat aloittivat.
Opiskele, mene lukioon,
hanki yliopisto koulutus,
ota hyväpalkkainen työ.
Sitten tuli parasta ennen päivä.
Unelmat jäi toteutumatta.
Aika oli loppunut,
siihen se jäi.
Mukamas onnellinen elämä.
Se pieni asia puuttui.
Oma tahto.
Raimo.Sa
09.01.2026
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2026/01/09
Pakkopullaa
Tunnisteet:
Ajan lyhyt historia,
Elämä itse,
Elämän arvostukset,
Ihminen,
Pakotettu,
Runo,
Tämä aika,
Valintamme,
Vapaus,
Yhteiskunta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti