Hiipunut taito
Emme nykyään ajattele,
itse mitään.
Kysymme,
verkon kautta melkein kaikki asiat.
Tai annamme tekosiveän älyn,
antaa vastauksia,
meidän silmien eteen.
Mikä on tulema.
Risteyksessä kulkijalle palaa,
punainen valo.
Suurin osa kävelee auton alle.
Kirkkomaa kutsuu.
Niin kun ei kerinnyt saada,
vastausta luurista.
Mitä teemme tulevaisuudessa,
turhalla päällä.
Joka keikkuu hartioidenn välissä.
Täysin tarpeettomana.
Raimo.Sa
09.04.2026
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2026/04/09
Hiipunut taito
Tunnisteet:
Ajatus,
Arkirealismia,
Ihminen,
Mielen voimaa,
Nykyaikaa,
Runo,
Turhuus,
Tämä aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti