Kova vauhti
Kuka huuti,
sinäkö siellä.
Kadotettu sieluni.
Kiireessä kuljin kovaa,
jätin jopa varjoni ihmettelemään,
minne menin.
Se ei löytänyt,
minuuteen takaisin.
itki katkerana kyyneliä.
Istui kivellä,
varjo ja sielu.
Sieltä löysin ne,
hohtaen kylmyyttä.
Loppuuko ainainen kiire ja hätäily.
Se on vahva päätös,
elämän polulla.
Raimo.Sa
14.09.2026
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2026/09/14
Kova vauhti
Tunnisteet:
Arkirealismia,
Elämän asenne,
Hukatut elämät,
Ihminen,
Kadotettu,
kiirettä,
Runo,
Tämä aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti