Ihmisen elo
Nukkumatta ihmisraunio,
odottaa onnelan tulemista.
Elämän reunaan kiinni,
tylsillä kynsillä.
Raapii, raapii.
Jos minäkin nyt,
on jo aika.
Kävellen tienreunaa jo aika monta vuotta.
Olisi paikka asua,
saisin lämmintä ruokaa joka päivä.
Voisin käydä ostoksilla,
niin kuin muutkin ihmiset.
Olisin tarpeellinen,
löytyisi se työpaikka.
Näkisin tilini,
pankin saldoissa.
Eikä sitä iänikuista,
pyöreätä nollaa.
Se masentaa.
Syvä musta aika,
valoton hetki.
Raimo.Sa
06.10.2026
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2026/10/06
Ihmisen elo
2026/10/05
Ristiriita
Ristiriita
Maha ei ymmärrä,
on lompakko tyhjä.
Suuhun laitettavaa ruokaa ei ole.
Tyhjyys jatkuu huomennakin.
Raimo.Sa
05.10.2026
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)