Avanto

Avanto

Rosoiset reunat,
koristaa aukkoa järven kannen.

Talven kylmyys.

Puhaltaa puuskina
vasten kasvojani.

Vesi pienellä laineella,
aukossa väreilee.

Lihani sinne upotan
veteen viileään.

Kirvoittavan virkistävään.

Vereni liikkeelle
syöksyen kohti pintaa ihon.

Rakkaudesta kylmään
nautin kellua.

Hiljaisuus ei mitään,
itseni ja maailmankaikkeus.

Liityn saumattomasti
maan yhteyteen.

Tunnen liikkeet virtaavan veden.

Huokaisee planeetta,
kuulen sen sieluni korvilla.

Lämpöisyys ympäröi minuutta.

Uppoudun veteen.

Nautin.

Tyhjyydessä minuus ja luonto,
herkuttelen tunteella.

Ajatukset ja minä.

Aika ei kulu,
sitä on loputtomiin.

Vesi on kuumaa
se lämmittää.

Jään päällä pakkanen paukkuu,
vihmoo kylmä tuuli.

Takaisinko kellumaan.

Autuuteen.

R.S
17.01.2008