Hekuman suo

Hekuman suo




Hekuman hetteisellä suolla,
kostealla alustalla horjahtelen, taidetta tehden.

Taidolla miehisyyden.

Reunamilla suon laidan, kiertelen,
astellen selkä suorana.

Katsahdan yläviistoon,
kurkia hyppien suotupsulta toiselle.

Ohuet jalat pitkät ja niin kestävät,
kurjella painoa kannettavanaan jonkun verran.

Tuulen mukana jo kesän kosteuden tuoksu,
lempeästi hellii pilven lailla,
ympärillä taivaltajaa, käsivarret auki syleilyyn .

Sieltä se tulee, vaikka sitä näe vielä, ei.

Himo nousee suosta, sarvipäisenä,
pelättynä hahmona.

Kosteutta tippuen, suorana kuin honka.

Heittäytyä sen vietäväksi,
olla ja nauttia hetkestä, pysäyttää aika.

Himossa kieriskellen.

R.S

30.5.2008

Ihmisyyden voima

Ihmisyyden voima




Riisuttuna.

Mieli avoimena,
kasvot kohti kansakuntaa.

Ajatukset valmiina purkautuakseen,
ryöppynä ihmisten päälle.

Välillä vajoten itsesääliin surkeaan.

Sielu pienentyen pieneksi pavuksi,
veteen lämpöiseen uimaan laitettu.

Ihmisyys ihmisessä, turpoaa taas täyteen kukoistukseen.

Ruumis riepu, myös sielu isona ja vahvana.

Vailla huolia huomisesta.

Silmissä siintää uuden päivän sarastus,
kirkkaana pisteenä verkkokalvolla.

Tervetuloa aamu.


R.S

27.5.2008

Töyhtöhyyppä

Töyhtöhyyppä



Silmäni haravoivat pellon reunaa.

Tutun linnun, leikkisän siellä nään.

Hyyppä iloinen koikkelehtija,
töyhtöllä pienellä koristeltu lintu.

Kevät rinnassaan siell ilolla hyppelee.

Etsiessään elämän pitäjää rinnan alle.

Odottaessaan päivää uutta.


R.S

21.05.2008

Tuleva tuska

Tuleva tuska



Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.

Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.

Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.

Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.

Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.

Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.

Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.

Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.

Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.

Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.

R.S

16.5.2008

Kevään ihme

Kevään ihme



Vaalea vihreys,
puhkeaa valon helliessä lämmöllään.

Herättelee horroksestaan,
kylmän viileästä uinuvan vehreyden.

Voima pursuaa maan uumenista,
pakottaen kaiken loistamaan komeudessaan.

Vihreä aalto hellii silmiämme.

Ajaudumme iloisuuden portista sisään.

Luonnon ihmemaahan.

R.S

15.5.2008

Joutsen lammella

Joutsen lammella




Suuri valkoinen saapuu

Valkoiset siivenkärjet,
taipuneena vasten ilmavirtaa,
kimaltaen hohtavat siivenreunat.

Puidenlatvojen yli liitäen
etsien paikkaa olla.

Syrjäiseltä lammelta,
paikkansa löytää.

Vihreän kehyksen reunustama Sininen taulu,
heijastaen taivaan värejä.

Uljas suuri valkoinen,
Ikuisen ystävänsä kanssa.

Hallitsee asuinpaikkaa heidän,
kuuluvalla äänellä törähdellen.

Ylväästi uiden,
kaulaansa pitkää venyttäen.

Katsoen kauas vastarannalle.

Siellä se uusi elämä on.


R.S

14.5.2008

Joulun matka

Joulun matka


Reki vanha,
Monta matkaa jo nähnyt.

Karhun nahka matkaajien,
yllä lämpöä tuomassa,
tuulen suojana kenties.

Kohti joulukirkkoa matkaa
natiseva vanha kulkupeli.

Vanha ruuna hitaasti vetää,
ikä painaa jalkoja sen.

Mäntymetsän halki tie vie.

Lunta vähän kaikkialla.

Jalaksen alla punainen viiva piirtyy, 
puolukat litistyneet, 
reen reitin merkkaavat.

Mutkitellen puiden välistä,
Kirkkotie jo näkyy,
kalmisto taka viistoon jää.

Kiviaita massiivinen reunustaa,
reittiä kirkolle.

Jätkän kynttilät,
tervaksesta tehdyt,
loimottaa punertavaa hodettaan.

Tuoden valoa,
reitille kohti puista vanhaa kaunista kirkkoa.

Huone harras,
valaistu hämy valoon.

Vanhalle puulle tuoksahtava,
tuoksuvilla kynttilöillä täytetty.

Hetki hiljentyä, 
kuunnella.

Ajatus viivähtää papin sanoissa,
joulurauhaa ja mieltä iloista.

Hakattu nauloilla ristille,
murhattu.

Iloita sanoo hän saarnastuolista,
hämmennys aatoksissani viivähtää.

Ymmärrän sielussain,
merkityksen saarnan.

Matka jatkuu takaisin,
kohti lämmintä kotia joulukoristeista.

Punaista ja vihreää.

Kimallusta.


Raimo.Sa
13.11.2007

Hellyys

Hellyys



Pää painautuneena kainaloosi,
hiukset sekaisin.

Hetken hiljaa kuuntelen hengitystäsi.

Tasaisen huriseva, kuin kehräävä kissa.

Tuijotan kiinni painautuneíta luomiasi,
pientä nenääsi.

Peitto puolittain päälläsi,
huokuen hellyyttä.

Käsi ojentuneena peiton alta
kurotellen rakkautta sormiin hentoihin.

Hellyyden suuruutta ihmetellen,
pieni puro tullen silmäkulmaani.

Tippuen tyynylle pisara rakkautta.

R.S
13.2.2008

Joulun kiire

Joulun kiire



Ihmiset otsasuoni pullottaen juoksevat.

Kiire, kiire.

Lahjat loppuu kaupoista,
tuskainen ilme kasvoilla.

Hiki tippuu otsalta.

Noro valuu pitkin nenän vartta.

Silmät pullottaen,
verenpaine katossa.

Saada kaikki,
kaikkiko maailman lahjat.

Ostettua, vaiko saada
kaikki valmiiksi.

Hulluutta.

Istun hyvällä kahvilla,
iso kakkupala edessäin.

Kiirettä ei laisinkaan.

Lopetin sen,
en kiirehdi en.

Katselen merenä vellovaa kansaa,
joka etukenossa,
kuin kovassa tuulessa.

Ruuhkassa eteenpäin puskee,
ihmismeri tää.

Naurahdan.

Maailman loppuko tulossa.

Kaikkea runsain mitoin,
tavaraa,
rihkaman ryönää,
nurkat täynnä,
hyllyt notkuen.

Oravanpyörä pyörähtää,
kiihtyen.

Uusi sukupolvi tekee
samaa.

Kaikki tulee joka vuosi,
taas uudestaan.


Raimo.Sa
23.11.2007

Joulun tunnelma

Joulun tunnelma



Kuusen kynttilät,
vihreään puuhun istutetut,
tuikkien valoa tuovat pirttiin tummaan.

Illan hämärtyessä väki kiireinen, 
kaiken jo valmiiksi saanut.

Kinkun tuoksu päihdyttää,
se huumaavan herkullinen,
kystä kyllä.

Kaneli leivonnaisten.

Vehnästen tuoksun,
leijaillessa kohti.

Herkkua tietää,
illan hämyssä.

Kahvin tuoksukiekura,
tavoittaa jo koko väen.

Kerääntyy kaikki pirtin pöydän ympärille.

Odotamme isäntää,
juhlat voisi jo alkaa,
pieni väki jo huokaa.

Yksi puuttuu,
vaari vanha kumarainen,
missään ei näy.

Tupaan pölähtää isäntä ja tokaisee,
aloitamme vaikka vaaria ei näy.

Syömme herkkuja pöydän,
tunti toisensa jälkeen.

Ovi narahtaa,
kumarainen pukki,
virttyneessä palttoossa,
keskelle tupaa askeltaa.

Lapset ryntää ympärille,
lahjoja paljon saavat,
muut hymyilevät,
innolle lasten.

Pukki poistuu,
lahjapaperit rapisee,
väki innolla kiinni käy koreisiin paketteihin.

Vaari tuli jostain selän taakse,
ka lapsoset kukas lahjoja tuonut teitill.

Pukki,
lapsoset kuorossa huutaa,
silmät kiiluen.


Raimo.Sa
26.11.2007

Himmenee päivä

Himmenee päivä



Päivän kirkkaus himmentyen,
hämärään taittuen.

Valonsäteiden jäädessä
pihlajakehrääjän ruskean siiven alle.

Hämäryyden lisääntyessä kohti pimeyttä.

Yö musta, saavuttaa kaiken.

Syleilee se tummilla käsivarsilla,
meitä hellään huomaan.

Aamun heikkona hetkenä.

Raottaa pihlajakehrääjä siiven reunaa,
päästäen valoa pimeyteen.

Uuden kukoistuksen alkuun.

R.S

17.3.2008

Himottu rakkaus

Himottu rakkaus


Himokkaasti hamuamme
rakkautta suloista,
happaman karvasta.

Onnen kyyneleitä
odottelemme vierähtämään
poskipäille hehkuville.

Silmissä loistaa timantit,
taittaen värit maailmankaikkeuden.

Autuaana hymyilemme
huulillamme halukkailla
rakkautta rinnallemme.

Puristaen lujasti käsillä voimakkailla
pitäen kiinni kuin elämä loppuisi,
irti päästyään heti otteen pettäessä.

Rakkauden suurentuessa
hukumme suuren sydämen alle.

Rakkaus kasvaa suuremmaksi
kuin kuu taivaalla.

Rakkauden polun lyhyys yllättää
se on meissä.

Rakastaen itseään
voimme rakastaa toisia

Ilman kahleita.

Täysillä.

R.S
29.01.2008

Himossa roikkuen

Himossa roikkuen




Himo roikkuen pilvenreunan alla,
pitkillä kynsillä, pitäen taivaanhattarasta kiinni.

Tunteiden tuskassa kieriskellen.

Tunteiden meri käy ylitse,
hukuttaa se himottoman.

Rakkauden polte kuvetta kuumentaen,
liekkinä lepattaen, valaisten.

Veri kuumana kohisten vartalossa rakastuneen.

Kostuneilla silmillä, katson sumuharson takaa rakastaan.

Kaipauksen tuli polttaa sormia varomattomia.

Ote luja pitää rakkaan lähellä,
Siinä vierellä hän kipunoita lennättäen kohti taivaita.

Käsi kouristuneena hamuaa onnen hehkuvia kekäleitä

Hehku tunteiden, välillä hiipuu,
vaan pienellä puhalluksella.

Se roihahtaa taas.

Loimottaa se kuumempana kuin koskaan.

Suurentuen maailman yli lentäväksi paloksi.



R.S

28.2.2008

Hetki

Hetki


Hetki elämässä


Elon rauhaisuus,
ihanuus, pettävä alusta.
pohja hyllyvä heittelee meitä.
Pettävää harhaa nykyisyyden.

Hetki pienoinen
kaiken muuttaa voi.

Elämänlanka
ohut ja heiveröinen
kannattelee ihmispolon.

Tulee kohtalo kohti
kiinni ottaa, musertaa.

Lyö kämmenellä
sattuu.

Kipu säteilee

Aika muuttaa kaiken,
mieli unohtaa ihanasti,
siloittaa.

Kultaa muistot

Kunnes taas kohtalo heilahtaa.

Muistuu mieleen
kokemukset nuo.

Kirvelevät tunnot
kivuliaat tilanteet,
satuttavat.

Menneisyyden
ympyrä kietoutuu
tulevaisuuteen.

Kaikki alkaa
taas uudelleen.

R.S
14.11.2007

Matkamme valossa

Matkamme valossa



Valo väreillen kultaa,
kimalluksessa matkaamme.
Polkumme polveilevan, maastoa mukaillen.

Liitäen irti maasta jalka keveänä.

Auringon reunustama retki,
ihmisyyden kasvuun.
Ajan tiimalasin loppu hetkessä.


R.S
21.11.2008

Utuinen valo

Utuinen valo



Utuisen valon hämärään.

Maisema taittuu illan reunassa,
valosta vähäisestä.

Värit sulautuvat yhteen,
mehevän reheviä muotoja maisema täynnä.

R.S
26.11.2008

Katse kauas tulevaan

Katse kauas tulevaan




Ahavoituneet kasvot,
katsoen kohti ajatonta tulevaisuutta.

Aamun sarastukseen silmät,
näkevät vielä huomenen.

Hiljalleen kohoava kirkkaus,
työntää tieltään pimeyden.

Valossa elää elämä.

Ilmassa auringon säteet tanssivat,
valssia tuulen kanssa.

R.S
27.11.2008

Äänetön huuto

Äänetön huuto



Hiljainen huuto.


Sanaton ääni, kuiskaus kuulumattomiin.

Silmät auki näkemättä mitään,
kaikki nykyaika ympärillä.

Säntäilevät ihmiset,
mutta kuitenkin yksin oman sielunsa kanssa.

Huutosi kaikuu väenpaljouden yli,
kenenkään kuulematta ääntäsi.

Aivan yksin.


R.S
01.12.2008

Tanssi valolle

Tanssi valolle




Valottoman ajan tango.

Sielussamme soi tulisen taipuisana.

Rytmimme soljuu elämän lanteiden keinunnan tahtiin,
Liukuen pitkin pintaa lakattua.

Notkeilla polvilla hymyillen.

R.S
02.12.2008

Kyynel lumisateen

Kyynel lumisateen

Maailma muuttunut on,
onko myöhäistä tehdä.

Kyynel lumisateen kastellen meitä,
Varjoissa lintulaudan pieni talitiainen vapisee.

Kylmä ajettu nurkkaan,
talvi itkee vuolaita silmänkulmaan tippuvia pisaroita.

Märkä kivi myhäilee, ei valkoista vaippaa päällänsä hänen.

Maan kamara vihreänä, kuin odottamassa uutta kevättä.

Talvikaan ei vielä ladon takaa piilostaan esille tullut,
odotammeko ihmettä.

Vaiko kosto luonnon vahvempi meitä


R.S
05.12.2008

Hento ote

Hento ote




Kasvojen iholla viipyilevä,
silkkinen hipaisu.

Voimakkaat kädet kietoutuneena,
sinun hentojen sormiesi ympärille.

Rakkauden lämmön siirtyminen,
aaltoina ihojemme kautta.

Hetki hiljaa, kaikki pysähtyy ja sanottu on,
huulemme eivät liikkuneet.

Olemme kahdestaan tässä ajassa, vain me,
ei ole kuin tämä hetki välillämme.

Rakkaus syvenee otteemme voimistuessa.

R.S
10.12.2008

Se saapui sittenkin

Se saapui sittenkin




Nietos toisensa päälle kasaantuu,
Muokaten maisemaa.

Pakkasen nipsauttaessa pienet pisarat,
kiteiksi lasin pinnalle taideteoksen luoden.

Aatos lennossa tuulien mukana,
ei niin vapaana, mutta vapautettuna elämään.

Hengitän keuhkopurjeet täyteen elävää ilmaa,
jonta harva kahlita voi.

Seisoa hyvä on vasten pohjoistuulta,
kuin kivenä mutta elävänä.

Nauttia ja tuntea luonnonvoimien temmellystä.

Olla osa tätä hetkeä,
ajatella.


Raimo.Sa
09.12.2008