Tuleva tuska
Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.
Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.
Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.
Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.
Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.
Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.
Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.
Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.
Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.
Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.
R.S
16.5.2008
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti