Laavu
Lepään alla tähtitaivaan, Havuja alla,
lepästä tehty viisto katto.
Nuotio edessä, lämmittää,
hehku poskia kuumottaa.
Savua silmissä, kirvelee.
Pimeä yö kätkee syleilyynsä,
pienen ihmisen.
Kohotan katseen,
ääretön valtava taivas täynnä tähtiä.
Katselen, lumoudun.
Mitähän tuolla kaukana on.
Metsä huokaa hiljaa.
Puut huojuvat tuulessa,
Lehdet kahisevat.
Tervaskanto tuoksuaan levittää.
Hiiltynyt vanha pannu porisee,
kahvia jo monet kerrat keittänyt.
Vuosia repun remmeissä keikkunut.
Kaiken se nähnyt on, niinkuin mieskin,
Minä kuulun luontoon,
Sydän täällä on.
R.S
26.09.2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti