Mitätön

Mitätön


Mitättömyydestä,
Rikotusta ruumiista
ehjäksi ihmiseksi.

Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun.

Suuri yksinäisyys.

Kaikki ympärillä,mutta ei ketään,
lokeroissa piilossa kaikki.

Täytettynä kuin vanha huuhkaja,
kuivuneeseen oksaan istutettuna,
lasisilmillä tuijotellen.

Raastavan pitkä matka,
kanervikon oksat taipuneen alla painon,
kynsillä raapien eteenpäin.

Puolukoiden rusentuessa kouriini,
raahaudun kohti lähdettä.

Kristallin kirkkaana pulppuavaa
elämän vettä.

Virkistävän veden ääreen,
painaudun vasten sammalta

Hiljaisena kuuntelen kuinka
elämänilo pulppuaa maan
uumenista, kylmän kirkkaana.

Kaikille tarjolle, odottaen ottajaa.

Tuohen käppyrällä kauhoen,
virkístystä janoiselle, iloa voipuneelle.

R.S
11.2.2008