Talo autio
Autiotalo tuulessa natisten.
Pyry rikkinäisestä ikkunasta,
sisälle pyrkien.
Lahonneet portaat ja kaide sen,
edessä oven jo vinossa heiluen.
Nähty ei jalkaa, askelmalle astumassa sen,
siitä jo aikaa kauan kulunut lie.
Villikissa naukaisten nurkassa tuvan,
yksin viluissaan kyyhöttäen.
Talosta muistot vain,
vanhoina kuvina säilyneet.
Kuka kohta, niitäkään enään muistaa.
Kaikki unhoittuu ajan hampaissa.
Armollinen ei aika ole,
muistot vain.
R.S
23.11.2010
Autiotalo tuulessa natisten.
Pyry rikkinäisestä ikkunasta,
sisälle pyrkien.
Lahonneet portaat ja kaide sen,
edessä oven jo vinossa heiluen.
Nähty ei jalkaa, askelmalle astumassa sen,
siitä jo aikaa kauan kulunut lie.
Villikissa naukaisten nurkassa tuvan,
yksin viluissaan kyyhöttäen.
Talosta muistot vain,
vanhoina kuvina säilyneet.
Kuka kohta, niitäkään enään muistaa.
Kaikki unhoittuu ajan hampaissa.
Armollinen ei aika ole,
muistot vain.
R.S
23.11.2010
2 kommenttia:
Kiitos ihanasta kommentistasi ♥
Joskus ajan hampaissa muistotkin katoaa, se on harmillista.
Upeita on runosi,
niitä lukiessa tuntuu kuin olisi ihan paikanpäällä,
nytkin tuossa vetoisessa ja
natisevassa autiotalossa,hui.
Moi Mary
Ole hyvä vain, olet ansainnut kommenttini.
Kiitos paljon yritän luoda kokemuksieni pohjalta käsin kosketeltavan tunnelman, joka välittyy sanojen mukana lukijalle.
Hyvä jos sain siirettyä sinut talon sisälle.
Lähetä kommentti