Usvan takana
Sankan usvan takana,
odottaa toinen maailma.
Mystinen, outo meille.
Kävelemme pitkän matkaa,
kohti usvan reunaa.
Se loittonee meistä kauas.
Aina se on, elävä mysteeri,
seuraavan taivaanrannan takana.
Jatkamme loputonta matkaamme.
Toivomme joka kerta,
että tämä olisi se oikea.
Sumun reuna.
R.S
03.11.2010
Sankan usvan takana,
odottaa toinen maailma.
Mystinen, outo meille.
Kävelemme pitkän matkaa,
kohti usvan reunaa.
Se loittonee meistä kauas.
Aina se on, elävä mysteeri,
seuraavan taivaanrannan takana.
Jatkamme loputonta matkaamme.
Toivomme joka kerta,
että tämä olisi se oikea.
Sumun reuna.
R.S
03.11.2010
2 kommenttia:
Edellisestä runosta tuli mieleen enoni,
hän lauloi joskus kotkista.
Missä mahtaa nykyään lennellä?
Tämä runo taas, voin melkein käsin hapuilla sitä usvan reunaa.
Usva on kaunista, järvenpinnalla tai aamulla kukkuloiden päällä.
Nyt kaipaisin lunta.
Mukavaa marraskuuta!
Sanani saavat aikaan näemmä muistoja mielesi sopukoissa, sanassa on voimaa. Vahvana tuntemukset jatkavat totetumista, käsillä jo kosket usvan reunaa, kauneutta se on totta haastat. Luonnossa sielunikin lepää.
Paljon kiitoksia kommenteistasi.
Mukavia ja kauniita päiviä sinulle..
Lähetä kommentti