Värisevä maa
Maailman murheet joita korvasi kuulivat.
Tuskaiset huudot turvottivat kuulosi umpeen,
tuli sinusta kuuro.
Kaikki se pahuus mitä silmäsi näkivät,
teki verkkokalvolle pysyvät haavat.
Menetit näkösi.
Seuraavan aamun säteet jäivät näkemättä.
Mannerlaattojen voimakas tärinä,
katkoi sinulta raajat.
Torsosi vain jäi huutamaan tuskaansa,
kipu kouristi vartaloasi.
Kun maailma myllertää,
ihminen on pieni roska,
voimakkaiden tuulien edessä.
Voimme vain paeta hetken,
sitten kohtalo meidät saavuttaa.
Täällä murheiden laaksossa.
R.S
08.04.2011
Maailman murheet joita korvasi kuulivat.
Tuskaiset huudot turvottivat kuulosi umpeen,
tuli sinusta kuuro.
Kaikki se pahuus mitä silmäsi näkivät,
teki verkkokalvolle pysyvät haavat.
Menetit näkösi.
Seuraavan aamun säteet jäivät näkemättä.
Mannerlaattojen voimakas tärinä,
katkoi sinulta raajat.
Torsosi vain jäi huutamaan tuskaansa,
kipu kouristi vartaloasi.
Kun maailma myllertää,
ihminen on pieni roska,
voimakkaiden tuulien edessä.
Voimme vain paeta hetken,
sitten kohtalo meidät saavuttaa.
Täällä murheiden laaksossa.
R.S
08.04.2011
4 kommenttia:
Uskomattoman hyvä runo, poikkeaa muista täysin! Vetää sanattomaksi, ei tähän osaa kommentoida mitään. Upea. :)
Moi Carrie
Pelkkä kommentointi riittää runostani, se jo saa hymyn suupieliin,, tämä oli hetken tuote, annoin vain tulla mitä sillä hetkellä mielessä liikkui.
Kiitän..
Hei, tästä tykkään. Hienoutta.
Moi Utu
Kiitos, sinulle. Kävit ja tykkäsit teoksestani..Olen otettu.
Lähetä kommentti