Aamuinen hetki

Aamuinen hetki


Aurinko otti niskalenkin,
heinän orastavasta varresta.

Nosti sen pystyyn uljaana seisomaan.

Aamuisen hetken järvenpinnan peittävä utu,
himmenti maiseman.

Ääriviivat menetti merkityksensä,
hahmot metsän olivat kuin sadusta.

Soutaja laski veneensä,
laittoi aironsa neitseelliseen veteen.

Rikkoen taianomaisen idyllin.

Pienet aallot väreillen,
hajoitti sumun lammen yltä,
yhdessä auringon kanssa.

Päivä aloitti aikansa,
jonka ilta ryösti päivältä pois.

Tuli yö ja nukutti kaiken,
odottamaan tulevaa.

R.S
26.05.2011