Sateen alla
Tuulet toi pilvet mukanaan,
pelottavat mustat.
Vyöryivät ylitsemme kastellen maailmamme.
Pisarat pomppien meissä.
Mielemme sokerinen suli,
valui noroina jalkojemme juureen.
Imeytyen maahan kadoten !
Aivan kuin me emme koskaan,
olisikaan olleet olemassa ?
Historiaan ei jäänyt meistä jälkeäkään.
Katosimme vain hetken päästä,
kukaan ei muistanut meitä enään.
Turhaanko kävelimme aikamme,
oliko tällä sittenkin joku merkitys.
R.S
14.06.2011
Tuulet toi pilvet mukanaan,
pelottavat mustat.
Vyöryivät ylitsemme kastellen maailmamme.
Pisarat pomppien meissä.
Mielemme sokerinen suli,
valui noroina jalkojemme juureen.
Imeytyen maahan kadoten !
Aivan kuin me emme koskaan,
olisikaan olleet olemassa ?
Historiaan ei jäänyt meistä jälkeäkään.
Katosimme vain hetken päästä,
kukaan ei muistanut meitä enään.
Turhaanko kävelimme aikamme,
oliko tällä sittenkin joku merkitys.
R.S
14.06.2011
2 kommenttia:
Tämä on erittäin mielenkiintoinen runo, josta herää monia erilaisia asioita mieleen. Olet kyllä erittäin taitava kirjoittamaan näitä! Itse ainakin pidän näistä kovasti. :)
Kiitos Carrie
Siellä toinen hyvä kirjoittaja.
Hyvää kesää.
Lähetä kommentti