Kaamoksen lapsi
Viileys hohti routaisesta maasta,
imeytyi luunytimeen asti.
Lihat värisivät yrittäen,
lämmittää kohmeisia luita.
Me kuljimme,
kaikesta huolimatta.
Pystypäin vasten isoa kinosta.
Tottuneet olemme viileään elämään.
Synnyimme kaamoksen lapsina.
Valottomaan maahan,
kuukin on himmeä.
R.S
28.10.2011
Viileys hohti routaisesta maasta,
imeytyi luunytimeen asti.
Lihat värisivät yrittäen,
lämmittää kohmeisia luita.
Me kuljimme,
kaikesta huolimatta.
Pystypäin vasten isoa kinosta.
Tottuneet olemme viileään elämään.
Synnyimme kaamoksen lapsina.
Valottomaan maahan,
kuukin on himmeä.
R.S
28.10.2011
2 kommenttia:
nää sun runot on aivan ihania, ootko koskaan ajatellut koota näitä runoja kirjaksi? :) mun mielestä nää on niin hyviä, että näistä sais paljon paremman runokirjan, kun monet muut runokirjat.
Moi Virhe
Kiitos kovasti, Olen kyllä ajatellut mutta muiden kiireiden takia se on vielä siiretty tulavaisuuteen. kyllä joskus pääsette lukemaan teostani.
Kumarran ja kiitän kehuista.
kauniita päiviä ennen talvea.
Lähetä kommentti