Aamulla valo kirkkaana hohti.
Mielesi sopukoille asti ei se mennyt.
Murheet jotka ottivat pääsi syleilyyn,
esti kaiken hyvän.
Laittoi silmiesi eteen mustan verhon.
Näkemättä jäi päivän hyvyys ja onni.
Auta meidät näkemään,
sinut oi kaunis luonto.
R.S
07.05.2012
2 kommenttia:
kaunista ja omaperäistä, kadehdittavaa luovuutta, täydellistä sellaista :>
Moi Virhe
Kiitosta vain,kehuista.
Tämä oli sitä vaikeasti ymmärrettävää minua. Menin hieman sielun juurille katsomaan, uutta aamua.
Siitä tuli tämä mieleen.
Hyvää lämpenevää aikaa..
Lähetä kommentti