Muutoksen tuojat
Viileä vesi,
suon reunalla kurki.
Matalapaine riehuu.
Lentämään lähti, kohti etelää,
tuoden nokassaan viileän tuulen,
aika muutoksen jo koittanut.
Hehkuva elämä jäi taakse.
Siivillensä nousi, lammen sinisestä syleilystä.
Joutsen hänen valkeutensa,
ylväänä liiti kohti,
lämpöisiä hiekkarantoja.
Siipiensä suojista tiputteli,
lumihippusia päällemme.
Kaarsi matalalta,
lumimyrskyn sai aikaiseksi.
Jäimme pipo päässä odottamaan,
lammen rantaan, uutta kevättä.
R.S
27.09.2012
Viileä vesi,
suon reunalla kurki.
Matalapaine riehuu.
Lentämään lähti, kohti etelää,
tuoden nokassaan viileän tuulen,
aika muutoksen jo koittanut.
Hehkuva elämä jäi taakse.
Siivillensä nousi, lammen sinisestä syleilystä.
Joutsen hänen valkeutensa,
ylväänä liiti kohti,
lämpöisiä hiekkarantoja.
Siipiensä suojista tiputteli,
lumihippusia päällemme.
Kaarsi matalalta,
lumimyrskyn sai aikaiseksi.
Jäimme pipo päässä odottamaan,
lammen rantaan, uutta kevättä.
R.S
27.09.2012
2 kommenttia:
Tykkään kovasti tämänkaltaisista runoista - tämä ei tehnyt poikkeusta. Kauniisti yhteen punottuna sanoja, jokainen hohtamassa omaa tarkoitustaan.
Terve Carrie
Mukava kuulla, kitos " ISOSTI ".
Runouden neuletyö sanat kauniisti limittäin.
Sanat vain sanojen takia , vailla mitään merkitystä, riimiteltynä tyhjänpäiväistä runoutta.
Kiitos sinulle viestistä. :-)
Lähetä kommentti