Pois heitetyt sielut

Pois heitetyt sielut



Kahlaten kostuneet jalat,
ojan kautta elämään.

Rikkinäinen kenkä.

Kiveen potkaistu kipeä varvas.

Tuuli kuritti samalla kurkun päätä,
suu auki kohti vastatuulta huutaen.

Olen minäkin ihminen.

Taivallettiin jonkun aikaa syksyssä.

Muovikassit käsissä roikkuen,
elämä niissä pakattuna,
sateelta suojassa.

Tämä oli tätä hetkeä ja aikaa.

Monelle kulkijalla,
kun elämä heittelee.


R.S
26.10.2012