Kovetettu sydän
Hahmo,
utuinen kuvajainen sielusi reunalla.
Viistetty mieli,
turtunut painon alla.
Silmät auki kohti alkavaa hetkeä,
näkemättä kuitenkaan mitään.
Käsin koskettelit tyhjyyttä,
sormet kuitenkin tunsivat jotain kovaa,
se oli kovettunut sydämesi.
Maailman surut ja murheet,
tekivät siitä kyynisen tuijottajan.
Se sanomattakaan sanaa, vain katsoi,
päivästä toiseen.
Tunteet olivat kaikonneet kauaksi pois.
R.S
13.12.2012
Hahmo,
utuinen kuvajainen sielusi reunalla.
Viistetty mieli,
turtunut painon alla.
Silmät auki kohti alkavaa hetkeä,
näkemättä kuitenkaan mitään.
Käsin koskettelit tyhjyyttä,
sormet kuitenkin tunsivat jotain kovaa,
se oli kovettunut sydämesi.
Maailman surut ja murheet,
tekivät siitä kyynisen tuijottajan.
Se sanomattakaan sanaa, vain katsoi,
päivästä toiseen.
Tunteet olivat kaikonneet kauaksi pois.
R.S
13.12.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti