Mikä odottaa meitä

Mikä odottaa meitä


Huudan metsäaukion reunalla,
käheä ääni.

Lumi reisissä asti,
viilentää tulisieluni loiskintaa.

Mieleni vapaa,
orjuuden kahleista.

Kuljen vailla aikaa,
olen nyt ja tässä.

Katson menneisyyden peilistä,
kuvia tulevasta.

Haave ja unelma,
lyövät lämpöistä kättä yhteen.

Metsäautotie jatkuu kapeana,
kohti sankempaa metsää.

Oksat raapivät kylkiä.

Aika yhdistettynä matkaan,
vaimentaa maailman,
pahanolon huudot.

Valittaa maa,
mutta hiljaa vaikeroi.

Vielä katsoa saan luontoa,
melkein koskematonta.

Onnellinen olen vielä hetken.

Toivomus !

Älä tule kehitys,
vielä tänne.

Turmelemaan silmieni kuvaa.

Museossa kuvia vihreydestä,
katsoa en halua.

Tälläistä oli ennen nykyaikaa.


Raimo.Sa
01.02.2019