Raastin

Raastin


Ajatus kulki,
tai oli hiljaa.

Miettien mahdotonta.

Yläpilven reunan päällä,
hiuksien yllä kirkas taivas.

Pilvet loitonneet.

Hohti hehkuvana auringon säde,
osui,
meni läpi.

Mikä on kohtalo.

Se raapiva monisärmäinen raastin,
höyläsi sielusta pintaa pois.

Muruja maassa,
lihani tippui.

Jäin paljaana ihmettelemään,
viileää hetkeä.

Luuni tuulessa kolisivat,
pohjoinen tuuli piiskasi.

Valokin heijastui pois pinnasta kalpeiden luiden.

Olin, odotin sadetta,
pääsisin itämään uudestaan.

Tulen taas,
palaan mutta missä muodossa.

Yllätys.


Raimo.Sa
04.11.2019