Valoton paikka
Elämän surkeus,
vei onnellisuudelta pohjan pois.
Vajonnut ilo,
ei noussut koskaan ylös.
Kuoppa oli liian suuri,
reunat liian jyrkät.
Hiekka valui reunan yli,
päällemme.
Valokaan ei ehtinyt,
päivässä pohjalle asti.
Raimo.Sa
11.09.2020
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti